Marraskuussa 2009 kirjoitin Jari Sarasvuon konkurssista, vilkaisin hänen yhtiönsä Trainers’ Housen lukuja ja totesin niiden olevan aika outoja. Lainaus blogista per 21.11.2009,
”…Omavaraisuusaste oli komea 65%, mutta se on harhaa, ettei suorastaan kusetusta.
Yhtiö laskee omaisuudekseen 51 miljoonan euron edestä liikearvoa, siis ylihintaa, jonka se maksoi Sarasvuolle, kun Satama ja TH yhdistyivät. Muita aineettomia oikeuksia, mm. tavaramerkkejä yhtiöllä on 17 miljoonan euron edestä.
Toisin sanoen 68 miljoonaa yhtiön omaisuudesta on tyhjää, ilmaa. Taseeseen saa kirjata liikearvoja, jos niistä kertyy positiivista kassavirtaa, tulosta. Nyt niistä kertyy tappiota, jolloin niiden kirjaaminen taseeseen ei ole perusteltua. Ne pitää kirjata alas, mahdollisesti nollata.”
Tähän Jari ja hänen tilifirmansa vastasivat että olen hyvä ihmisoikeusjuristi, mutta liikejuristiksi en kelpaisi. No, mitä on tapahtunut tämän jälkeen, vilkaistaan Trainers’ Housen lukuja nyt,
Vuonna 2010, siis kirjoitustani seuraavana vuonna yhtiö alaskirjasi liikearvoa 14,5 miljoonaa euroa, tulos tältä vuodelta oli – 21 miljoonaa euroa, vuodelta 2011 yhtiö alaskirjasi liikearvoaan 16,6 miljoonaa euroa, tulos – 18,3 miljoonaa. Yhtiön paras business vuonna 2010 oli tuloverot, yhtiölle palautettiin veroja lähes 700 000 euroa. Se on ainoa positiivinen rivi tuloslaskelmassa.
Kävikin sitten niin, että se mitä blogiini kirjoitin, olikin totta. Olisiko näitä alaskirjauksia tehty ilman tätä, kuka tietää? Mikä on tällaisen yhtiön hallituksen ja tilintarkastajien vastuu kun verrataan esimerkiksi Jippii yhtiön johtajien saamaa kohtelua. Onko laki sama kaikille? Jokainen voi tykönään tätä tutkia.
Trainers’ House on siitä erikoinen firma, että se on kahtena vuonna peräkkäin ylittänyt sataprosenttia, siis tilikauden tulos on yli sataprosenttia liikevaihdosta, negatiivinen. Yhtiö tekee siis vuosittain yli liikevaihdon verran tappiota. Nyt yhtiö päätti yt-neuvottelut, yhdeksän saa lähteä.
Hiukan huono referenssi yhtiölle, joka tarjoaa menestyspalveluita muille.