Kansa huutaa kun Kreikkaan syydetään kopeekoita, kun paikalliset ovat juoneet tilinsä tyhjäksi muitten piikkiin ja jatkavat samaa rataa uhkauksin erota meistä ja eurosta, jos ei tule lisää. Kreikka on Euroopan aatelia, pyhä sydän, jota ilman ei ole kulttuuria, taidetta, ylvästä historiaa, järjestelmän perustukset, tukipuut, demokratian ydin ja syntymäpaikka.
Luin tovi sitten lehdestä listaa taiteilijoista, ansioituneista suomen kreikkalaisista, jotka ovat saaneet valtiolta taiteilijaeläkkeen merkittävän elämäntyön ansiosta. Taidetta on tehty pitkään ja hartaasti ja nyt valtio on päättänyt turvata hengen tuotteet kuukausirahalla, täysimääräisenä melkein 1300 eurolla.
Hakemuksessa kysytään onko taiteilija harjoittanut muuta yritystoimintaa kuin taiteen tekemistä, onko tuloja, varallisuutta? Taiteilija on siis valtion silmissä yrittäjä, joka taiteella tekee leivän pöytäänsä, joskus paksumman, joskus ohuemman. Ohuen leivän tehneet ovat oikeutettuja valtion taiteilijaeläkkeeseen.
Nalle Wahlroos määritti hyvän taiteen markkinaehtoisesti, kallis taideteos tai esitys on korkealaatuinen, hyvää taidetta. taiteilijaeläkkeeseen ovat siis tämän mukaan oikeutettuja huonot taiteilijat, jotka ovat luoneet halpaa taidetta, josta ei ole jäänyt säästöön, joka ei innosta ketään maksamaan taidenautinnosta.
Taiteilijaeläke on kummajainen, miksi ihmiselle annetaan muitten rahaa vain sen takia, että hän on valinnut ammatikseen, yritystoiminnakseen taiteen ja jättänyt eläkemaksunsa hoitamatta. Taiteilija on juonut ne rahat, joita muut yrittäjät tallettavat eläkeyhtiön tilille, oli business kannattavaa tai ei.
Miksi taide on yritystoimintana valtion erityisessä suojeluksessa niin, että jätettyään eläkeasiansa hoitamatta valtio tulee kassansa kanssa turvaamaan lokoisan taiteilijaelämän jatkamisen?
Kummallista meininkiä, seuraava eläkkeen saaja on todennäköisesti veli Parviainen kunhan hän ehtii täyttää 60 vuotta. Sitä odotellessa hyvää kesänjatkoa 🙂