Jenkkien sotakone ajaa tienvarsimiinaan, jonka laukaisee läheisen talon katolla oleva entinen Saddamin armeijan sotilas, nykyinen puskasta-ampuja. Mies taistelee maansa ja Allahin edestä ja puolesta maahan tunkeutuvia ulkomaalaisia vastaan. Hän tekee sankariteon samoin kuin jenkkipojat, jotka raivostuvat toverinsa kuolemasta ja suolestavat lähitaloista läjän lapsia ja naisia.
Mistä tallaiset ”sankariteot” juontavat?
Yhdysvaltojen sankaripresidentti George W Bush hölmömpi päätti hyökätä Irakiin, vaikka hyökkäykselle ei ollut olemassa mitään rehellistä syytä. Tämän herran päätöksen perusteella maassa murhattiin tuhansia ihmisiä samalla kun kovin monessa jenkkitalossa lippuja laskettiin puolitankoon.
Supervalta voi käyttää voimaansa, kun sen intressit sitä vaativat. Tämä on tällainen epämääräinen kansainvälisen oikeuden hyväksymä periaate, vahvemman oikeus. Tälle tulee kuitenkin olla jokin järjellinen, ymmärrettävä peruste. Irakin tapauksessa tällaista ei ole.
Kun mitään hyväksyttävää syytä toisen tappamiselle ei ole, tekoa nimitetään länsimaissa yleensä murhaksi. Toisen tappaminen syyttä on murha. Liipasinta painoi joukko nuoria sotapoikia, jotka olivat tekijöitä, mutta vastuu kokonaisuudesta oli presidentillä, George W Bushilla.
Teksasin kuvernöörinä hän oli liipasinherkkä sähkötuolimies. Murhamiehet grillattiin vanhaan kunnon Texas ribs hengen mukaisesti kuitenkin ilman marinadia. Silmä silmästä ja niin edespäin, itse en usko tällaiseen.
Maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi, jos myös kaikkein suurimpiin rikoksiin syyllistyneet ihmiset saataisiin vastuuseen teoistaan. Augusto Pinochet oli päästä vastuuseen. Yritystä on myös Balkanin murhaajien osalta, mutta oikeuden tulisi ulottua myös supervaltoihin. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, koska oikeus palvelee voimaa. Pienemmässä mittakaavassa sen voi havaita jokainen oikeuden kanssa tekemisiin joutuva.
Oikeus palvelee voimaa. Oikeus on vallankäyttäjän käsikassara.