Keskiajalla kirkko julisti korkojen olevan syntiä – koronkiskojien tulevaisuus oli helvetissä, kenellä suuremmalla kenellä pienemmällä liekillä. Olisipa julistus voimassa edelleen. Pankinjohtajien ja erityisesti perintäfirmojen pallit poltettaisiin torilla, papit uhkailisivat ja kapitalisti tärisisi. Kapitalisti ei pelkää mitään enempää kuin rahojensa menettämistä.
Meidän järjestelmämme tukee ja takaa vain kaikkein vahvimpia, niitä, joille rahaa on tippunut tavalla tai toisella. Raha ja ihmisarvo eivät mahdu samaan puntariin, ei sen vuoksi, että ihmisarvo olisi niin arvokas – raha on niin arvokas, että sitä pitää suojella ihmisten loputtomista kärsimyksistä välittämättä. Raha laittaa valtion avustuksella velallisen polvilleen. Kohta tullaan taas näkemään murhenäytelmiä kun korot nousevat. Omaisuuden hinnat tulevat sitä lujempaa tuhon liukumäkeä, mitä korkeammalle ja nopeammin korot nousevat. Perässä seuraa kuolaava juristi, joka litistää paskan – velallisen.
No minä en usko jumalaan enkä suosittele sitä muillekaan. Kirkkokin on lakannut uhoamasta korkojen pahuudesta, koska se ei enää sovi sille. Lakia, anteeksi raamattua luetaan uusilla laseilla. Sellaista se on. Asiat ovat niin kuin niiden päätetään olevan, ei niin kuin ne ovat.
There is no God, no Law, but there are high heels worth discovering