Tiger naksahti. Vielä viikko sitten hän oli maailman ensimmäinen miljardi dollaria tienannut urheilija, jolle valui rahaa paksuista sponsorisopimuksista niin, että mies joutui viikottain aukaisemaan uuden tilin, jotta rahat mahtuivat. Nyt kaikki on toisin. Tiger on kaikkien, lähes kaikkien, halveksima seksihullu, joka on kyntänyt uraa minne on sattunut päänsä kallistamaan.
Mikä muuttui viikossa?
Tieto lisääntyi, mitään muuta ei tapahtunut. Tigerin rouva tuli tietoiseksi miehen rentoutumisharjoitusten laajuudesta ja sisällöstä eikä hän pitänyt kuulemastaan. Minä luulen, että Tigerin ruotsalainen Elin kyllä tiesi, mutta kielsi kaiken. Hän kielsi kunnes se ei enää onnistunut, koska kaikki muut tulisivat kohta tietämään. Joku salarakkaista oli päättänyt avautua muillekin kuin Tigerille.
Miksi kukaan ei muka tiennyt aikaisemmin? Näin se ei olekaan, koska asian tiesi varmasti suuri joukko ihmisiä. Golfkentällinen neitoja oli palvellut Tigeriä ympäri Yhdysvaltoja. Nämä neidot eivät välttämättä jättäneet kertomatta asiaa muille kuin rippipapeilleen.
Tieto oli, sitä ei uskottu tai Tigeriä haluttiin suojella. Miehestä oli kasvanut kirkkoon verrattava instituutio. Eivät papitkaan paljastaneet pikkupoikien panemista, vaikka sitä oli jatkunut vuosikymmeniä. Sitä vain ei ole.
Tämä kertoo tiedon ja ihmisen päähän rakennettujen kuvien yhteydestä. Ihminen ei usko, vaikka näkee tai sille kuinka vakuutettaisiin, että näin se on. Uskomukset ja luulot ovat tiellä.
Tämä koskee monia instituutioita, suomalainen oikeusjärjestys, erityisesti rikosprosessijärjestelmä mukaan lukien. Se on mätä kukko, joka panee poikia ilman sääntöjä kuin parahin pappi Pohjois-Irlannissa.