Onko teillä kasleria? Tuijotan tyhjyyttään ammottavaa lihatiskiä lauttasaarelaisessa supermarketissa. Siis sikaa, joka sopii grilliin eikä maksa paljon. Myyjä tuijottaa tyhjyyttään hohtavaa tiskiä,
-Käyn katsomassa takaa, hän sanoo.
Kasleria ei ole myöskään takana, tai oli, mutta se oli niin ikääntynyttä, että se liikkui kutsusta. Myyjä kehotti olemaan ostamatta heidän lemmikkiään.
Jätän kasleria varten varaamani kauppiaan ostajille järjestämän muovikorin tiskin viereen ja poistun paikalta. Kauppa jossa ei ole kasleria parhaimpaan grillausaikaan, on tunteeton lihansyöjän haluille, minkä vuoksi jätän myös olivit ostamatta. Siirryn seuraavaan kauppaan.
S-marketissa lihatiskin myyjä kerää jätöksiä lihatiskiltä, koska kauppa on menossa kiinni heti tunnin päästä.
-Onko teillä kasleria, kysyn. Ei ole, myyjä tokaisee, mutta tossa olisi naudan entrecotea. Se on samaa kamaa, mutta lehmästä.
Vilkaisen kuollutta lehmää. Sen pinta on käpristynyt kuivuudesta kuin beduiinin sandaali. Huomautan siitä myyjälle, joka kääntää lihanpalan toisinpäin, jolloin se näyttää hiukan tuoreemmalta, koska siihen tarttuu kasassa olevaa tököttiä, marinadia.
Poimin valmislihatiskiltä kananfileitä ja makkara-altaasta mahdollisimman lihaisia makkaroita. Marssin kassalle. Jono katkeaa, kun uusi kassa astuu remmiin. Tällä kassalla naisystävältäni kysyttiin Juhannuksena papereita, kun hän halusi ostaa muutaman siiderin. Hän on syntynyt 1970-luvulla.
Marketit kiinni ja lihakaupat takaisin. Mieluummin vähemmän hyvää kuin paljon paskaa.