Hesarin pitkätukkainen kulttuuritoimittaja nimitteli poliitikkoja karhein termein näiden arvosteltua kansallisteatterin näytelmää, jossa muutama tunnettu naama ammutiin uuteen kuosiin. Valtiosihteeri Volanen vaivautui kynänvarteen puolustamaan poliittisen establishmentin näkemyksiä tuntemattomasta, jonka sotilaat olivat sodan tuoksinassa mustuneet osin aivan pohjaan saakka.
Volanen esitti näytelmää koskevan kritiikkinsä näytelmää näkemättä . Tämä oli hesarin kulttuuritöyhdön mielestä hyvin arveluttavaa – miten joku voi arvostella toisen tekemisiä tuntematta asiaa!
Aivan hyvin, niinhän media tekee päivittäin, samoin kuin tuomioistuimet. Koko yhteiskunta perustuu yleiseen tietämättömyyteen ja sen perustana olevaan laajaan ymmärtämättömyyteen. Maailma pyörii luulojen ja harhojen vallassa ilman lääkitystäkin. Järkevä verojen minimointi muuttuu sankariteoksi kuten IL:n uutisoima Sarasvuon palkattomuus. Minkä vuoksi Jari nostaisi penniäkään palkkaa, kun siitä ei jää mitää käteen ja aivan akuuttia rahahuolta tästä huolimatta ei pääse syntymään. Toimittajan pienessä päässä asiat ovat hyvin kapeita ja yksioikoisia, mistä seuraa onnetonta kansanvalistusta.
Perusturvasta piti sanomani.
Valtiosihteeri Volanen, siis pääministerin keskeinen avustaja, pyyhki kyyneleitä teatteriesityksen jälkeen. Ääni väristen hän kertoi tuntemuksistaan medialle. On tietysti kaunista kun iso mies, tai tässä tapauksessa vähän pienempi itkee – Kun siinä ammuttiin niitä ihmisiä.
Valtion ylintä valtaa käyttää loppujen lopuksi aika pieni ihmisjoukko, jonka päätöksistä riippuu meidän kaikkien hyvin tai huonosti vointi. Mikäli Suomi sattuisi törmäämään johonkin todelliseen ongelmaan, valtiota uhkaisi Venäjä tai mikä tahansa uhka, joka pakottaisi kylmäpäisiin ratkaisuihin, toivoisi, että päätöksentekijät eivät tihruttaisi kun hiukan kylmää, oli vastassa isompi tai pienempi pyssy.
Johtajan pitää olla hiukan kovempi jätkä kuin peruspullukka.