Olin eilen Helsingin käräjäoikeudessa asianomistajana asiassa, jossa Helsingin kihlakunnansyyttäjänviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka syytti IS:n uutispäätoimittaja Savolaa ja lehden entistä toimittajaa minun kunniani loukkaamisesta eräässä lehtijutussa.
Aikanaan kun juttu tuli vireille kehotin tässä blogissa kaikkia toimittajia aktiivisesti seuraamaan tätä rikosasiaa – siis rikosta jonka uhri syyttäjän mukaan olin minä ja rikollinen, kunniaani loukannut yksityisyydensuojarikollinen oli Savola ja tämän toimittaja. Toimittajan nimeä en muista. Hän kuuluu siihen ali-ihmisten joukkoon, joiden elämä perustuu parempiensa verenimemiseen.
Kehotuksella jutun seuraamiseen pyrin estämään jutun seuraamisen ja laajemman uutisoinnin, missä onnistuin täydellisesti. Tämä oli käytännön koe siitä, miten media toimii. Sen tekemät rikokset eivät ole uutisen väärttejä – niitä salaillaan ja peitellään ja syyttäjää, joka nostaa heitä kohtaan syytteitä – parjataan.
Poukan parjaaminen tapahtui väittämällä hänen epäröineen syytteen nostossa. Tämän hän kiisti eilen ehdottomasti. No kuka tällaisen väitteen sitten esitti – no STT, missä toinen syytteessä olevista toimittajista nykyään työskentelee, siis tämä, jonka nimeä en muista.
STT oli ainoana mediana eilen paikalla. Toimittaja haisi vanhalta viinalta. Hän seurusteli ahkerasti työkaverinsa kanssa, siis tämän nimettömän. Lupasi uutisoida asian objektiivisesti. Hän ei kyennyt lausumaan edes tätä nauramatta. Uutinen oli, että liikemies Kari Uoti vaatii valtavia korvauksia.
Siis ei siten kuin muuten eli syyttäjä vaatii rangaistusta yksityisyydensuojarikollisille, jotka ovat väärinkäyttäneet sananvapausoikeutta.
Hyvä STT – kun kirjoitatte minusta, mitä toivon teidän välttävän, käyttäkää minusta minun oikeaa titteliäni – olen oikeustieteen tohtori – en liikemies.
There is no God – no Law and there is no impartial independent media with anything on their shoulders