Solidiumin toimitusjohtajan homma on ehkä Suomen mukavin virka. Palkka on kohtuullinen eikä työt rasita. Kari Järvisellä on 10 alaista, jotka tekevät varsinaisen duunin. Kolme sijoitusjohtajaa johtaa kukin omaa sijoitustaan, kolme analyytikkoa analysoi omia yhtiöitään. Loput väestä keittää kahvia toimitusjohtajalle.
Kari Järvinen jäi ”eläkkeelle” mandatumista, kun nalle myi firman, missä yhteydessä Järvisen pussikin turposi hiukan. Hän arvioi voivansa elää koroilla lopun ikänsä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ksoka sijoitukset eivät tuottaneet suunnitellusti, Järvinen joutui työnhakuun, ja hyvin kävi.
Olin hiukan hämmästynyt, kun kuulin nimityksestä. Onnittelin Järvistä, koska olen tuntenut miehen hyvin pitkään. Järvinen on luonteeltaan kamreerityyppi, hän ei kehitä mitään uutta eikä ole kovin luova. Sen sijaan purkit ja purnukat pysyvät järjestyksessä, koska Järvinen on kova käskemään, hitaampi itse tekemään.
Ensimmäisen vuoden Järvinen rakensi firmalleen nettisivuja. Kävin nyt vilkaisemassa niitä. Sivujen tekeminen joltakin yrittäjähenkiseltä ihmiseltä olisi kestänyt ehkä päivän, pahimmillaan viikon. Järviseltä tähän kului vuosi.
Järvisellä kävi ajoituksen suhteen hyvin. Hänen firmalleen laitettu osakesalkku kasvoi kun Järvinen kävi metsällä. Harvoin pelkästään istumalla voi tienata yhtä hyvin kuin Järvinen tienaa.
En kyllä näe, että Solidiumilla nykyisessä muodossaan on mitään suurempaa annettavaa valtion varallisuuden hoidolle. samaa hoitoa olisi ollut mahdollista antaa virkamieskustannuksin. Nyt yhtiö on laitettu pystyyn käytännössä yhtä miestä varten. Sijoitus- ja analyysipalvelut olisi ollut mahdollista ostaa ulkoa, osakkeiden päällä olisi voitu istua virkamiesvoimin.
Hölmöläisten hommaa, paitsi Järvisen vinkkelistä.