Slobodan kuoli ja kansa hurrasi poislukien muutamaa jäärää Serbiassa. Haagin sotarikostribunaalin pääsyyttäjä oli murheellinen, ei ihmisen kuolemasta, vaan siitä, että oikeus ei toteutunut.
Oikeuden toteutuminen tarkoitti tässä syytetyn tuomitsemista rikoksista, joista häntä syytettiin. Oikeusvaltioperiaatteen ytimeen kuuluu ajatus syytetyn syyttömyydestä kunnes hänet on lainvoimaisesti tuomittu laillisessa menettelyssä.
Slobo tiesi tämän samoin kuin Saddam, jonka takia he kyseenalaistivat tuomioistuimen toimivallan, Haagissa ja Bagdadissa. Syytettyjen taktiikkana oli tehdä tuomitseminen mahdottomaksi, estää syyllisyyden toteutuminen.
Syyttömyysolettama on kaunis prinsiiippi, mutta sen merkitys poliittissävyisissä oikeudenkäyntimenettelyissä on marginaalinen. Syyttömyysolettaman varaan ei syytetyn kannata mitään laskea. Kun asia on riittävän suuri,kääntyy syyttömyysolettama syyllisyysolettamaksi, jonka vastaaja joutuu pesemään itse pois.
Positivisina katson, että ehkä on hyvä myöntää, että on olemassa erilaisia oikeudenkäyntejä, niitä, missä oikeutta käydään ilman suurta yleistä merkitystä ja sitten ne poikkeukselliset tapaukset, milloin yleinen etu vaatii oikeudenkäynnin muotoja fasadinomaisesti hyväilevän menettelyn toteuttamisen, poliittisen tuomion.
Slobo on riidatta syyllinen vakaviin rikoksiin, mutta hänen kuolemansa ei ole hänen syykseen luettava rikos. Ehkä hän vain halusi päästä pois – väsyminen on inhimillistä.