Silminnäkijä Semi

Yleisradion tylsyys on tipotiessään. Ensin suututetaan Slovenian pääministeri, joka uhkaa oikeustoimilla, sitten ruutuun astuu kiusattu syyttäjä, joka vuodattaa pelkoaan kuin mafiatutkija Italiassa, ainoastaan julkisuus voi enää suojata minua. Ohjelman nähtyäni en voi kuin suositella tutkinnanjohtajan vaihtamista ja tämän nuoren neidon siirtämistä hiukan tasaisempiin hommiin. Ehkä jokin porovarkaus pohjoisessa kaipaisi hiukan selvittämistä?
Silminnäkijä haastatteli muutamaa huumerikoksesta tuomittua, jotka ihmettelivät tapahtunutta. Olivat olleet myymässä ilopillereitä ostajalle, joka katosi kuin Liikanen Eurooppaan kaadettuaan ensin Suomen kansantalouden.
Rikosjuttu oli aika kummallinen. Huumeita välittäneet henkilöt tuomittiin ankariin rangaistuksiin, mutta varsinainen ostaja, siis se, joka huumeita Suomeen olisi levittänyt, jäi kokonaan tuomitsematta saati että hänen tekemisiään olisi muuten selvitetty.
Missä tässä sitten oli rikos? Tuntemattomaksi jäänyt huumeiden suurostaja halusi ostaa näiltä kavereilta suuren määrän nappeja. Jos tätä ostajaa ei olisi ollut eikä hän olisi tarjoutunut huumeita ostamaan, kauppaa ja sitä myöten rikosta ei olisi koskaan tapahtunut. Huumeiden piilossa pidetty ostaja oli siten koko jutun primus moottori. Hänen käynnistämänsä tapahtumaketju johti ankariin rangaistuksiin niille, jotka hän sai maaniteltua huumekauppaan.
Nyt epäillään, että kaiken takana olisi huumepoliisien järjestämä ansa. Nämä olisivat provosoineet rikoksen yllyttämällä tuntematonta ostajaa toimimaan. Miten tämä hyödyttää ketään? Miksi poliisit masinoivat rikoksia saadakseen tuomituksi henkilöitä, jotka eivät ainakaan tässä tapauksessa olisi rikokseen ryhtyneet ilman poliisin masinoimaa yllytystä?
Tämä kaikki on outoa ja varsin tavallista rikostutkinnassa. Surullisinta asiassa on se, että suomalaiset rikostuomioistuimet eivät millään tavalla reagoineet jutun kummallisuuksiin. Henkilöt tuomittiin, kun poliisi ja jutun syyttäjä sitä vaativat. Näin Suomessa tapahtuu jatkuvasti. Tässä ja aika monessa muussakin rikosasiassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjen noudattaminen olisi estänyt monta rikostuomiota. Suomessa 95 % syytteistä johtaa rikostuomioon. Tuomioistuimet toimivat tuomitsemisautomaatteina. Missään muualla ei tällaisia prosentteja ole olemassa.
Olisi aika, että rikosasianajajat astusivat esiin ja kertoisivat minkälainen mielivalta suomalaisessa rikosprosessissa vallitsee. Tätä hillitsee tehokkaasti se, että tuomioistuimet päättävät näiden juristien palkat, eli paljonko maksuttomien oikeudenkäyntien hoitamisesta asiamiehille maksetaan. Tässä on suomalainen vaikenemisen laki.