Savu näkyy jo

Aprikoin aikaisemmissa teksteissäni islantilaisten pankkien kohtaloa. Analogiat säästöpankkien surmiin alkavat näkyä aina vain selkeämmin. Nyt islantilaiset pankit tarjoavat tallettajalle korkoa, jota ne eivät pysty saamaan itse sijoittaessaan tallettajien varoja edelleen. Tämä ei ole liiketoimintaa vaan kuolinkamppailua. Pankit ovat ilmeisesti likviditeettikriisissä, mikä pakottaa ne maksamaan rahasta ylihintaa.
Tilanne oli sama aikanaan säästöpankeilla, joille muut pankit eivät rahojaan enää lainanneet. Rahaa oli haettava sieltä missä sitä oli, tallettajilta, joille Suomen Pankki antoi takuun aina 25 000 euroon saakka. Islaintilaisten ryöstöretkeä rahoitetaan nyt tosiasiassa Suomen valtion oman valuuttavarannon tuella antamalla tallettajille takuu. Jos islaintilainen pankki kuukahtaa, tallettajat saavat rahansa aina 25 000 euroon saakka viime kädessä valtiolta.
Kansainväliset luottoluokittajat ovat olleet metsässä viime aikoina pahemman kerran milloin minkin arvionsa kanssa. Vaikuttaa siltä, että koko kansainvälinen pankkijärjestelmä kelluu epätodellisen hötön päällä – kukaan ei enää tiedä kenelle uskaltaa rahojaan lainata, koska luottokelpoisuus on monen osalta hyvin kyseenalainen.
Onneksi Suomen valtio on antanut takuun talletuksille, jotta kaikki rahamiehet voivat huoletta hakea jättituottoja riskittömiltä tileiltä islantilaisilta pankeilta. Kun talletukset jaetaan perheenjäsenten nimiin, on mahdollista sijoittaa suuriakin summia älyttömän hyvällä tuotolla.
Islantilaisilla alkaa olla jo vettä kannella – nyt vain rotat hyppivät laivaan päin, koska pohjan alla on valtion takuu.