Keskustapuolue hyllytti Ilta-Sanomien päätoimittajan – mikä ei missään tapauksessa ole totta, kun sitä kysytään Sanoma konsernin liiketoiminnasta vastaavalta johtajalta. Mikäli näin olisi, paljastuisi poliittisen eliitin ja median välisen symbioosin syvyys. Puolueet eivät erota päätoimittajia kuin omista lehdistään, mutta onko olemassa muita kuin puolueiden lehtiä? Onko media, vallan vahtikoira, tosiasiassa vallan sylikoira?
Media kirkuu sananvapautensa puolesta, heillä on oman käsityksensä mukaan oikeus pilkata vääräoppisten profeettaa ja tehdä tästä halventavia karikatyyrejä. Mikään ei saa rajoittaa sanomisen vapauttaa. Vain toimittaja itse tietää, mitä ei sovi tehdä ja hän on se ainoa ihmislajin edustaja, joka osaa rajoittaa itseän juuri sopivasti. Tällä logiikalla lakien ei tarvitsisi koskea toimittajia, koska he osaavat olla kiltisti muutenkin.
Sanoma-WSOY konsernilla on sananvapauden rajoittamisen kulttuuri. Konserni on ainoa suomalainen kustantaja, joka ensin päätti julkaista kirjan, lähetti sen kauppoihin ja sitten muutaman tunnin ulkoiluttamisen jälkeen otti kirjan pois todeten sen olevan yhtiön julkaisuperiaatteiden vastainen. Kysymys oli minun kirjoittamastani Oikeudet ja Vankilat kirjasta, joka sisälsi kieltämättä voimakasta tekstiä ja maalailua, mutta joka oli läpäissyt kustantajan seulan. Kirjan julkaiseminen oli hyväksytty Sanoma-WSOY:n hallituksessa asti, minne WSOY:n silloinen toimitusjohtaja kirjan kävelytti.
Ja sitten tuli jokin suurempi mahti, joka käski poistaa kirjat kaupoista – 3000 kirjaa laitettiin silppuriin aivan kuin natsi-Saksan kirjarovioaikaan. Kirjoitin uuden miedomman version, joka edelleen on kaupassa – yleensä oikeusteorian tai filosofian hyllyssä syystä jota en ymmärrä – ehkä ne ovat kaupan pimeimmissä nurkissa.
There is no God – no Law and no freedom of expression in this country