Kustantaja Heikki Haavikko yrittää Helsingin käräjäoikeudessa estää Otavan kustantaman kirjan julkaisun. Kirja kertoo Heikki Haavikon isästä, akateemikko Paavo Haavikosta. Heikki Haavikon pointti vaatimuksen taustalla on, että hän omistaa kaikki isänsä tekijänoikeudet, kirja sisältää näitä oikeuksia ja jos hän ei saa tarkastaa, että kirja on asiallinen, kieltää hän kirjan julkaisemisen tekijänoikeuksiinsa vedoten.
Tekijänoikeuksien osalta kysymys on Paavo Haavikon antamista haastatteluista. Heikki poika katsoo näistä versoavan sensuuriin oikeuttavan oikeuden. Miten tämä nivoutuu sananvapauden kanssa, tätä joutuu käräjäoikeus arvioimaan.
Ratkaisu on selvä, käräjäoikeus hylkää Haavikon vaatimuksen. Perusteet löytyvät kyllä lakikirjasta, todellinen peruste on hyvin realistinen: Jos Haavikolla olisi oikeus tekijänoikeuteen vetoamalla estää epämiellyttävä teksti, oli sitten kyse kirjasta tai mistä tahansa julkaisusta, tarkoittaisi se, että Hesarin julkaiseminen voitaisiin saman tien lopettaa.
Jokainen, joka on antanut haastattelun lehden toimittajille ja joka on tyytymätön julkaistavaksi suunniteltuun artikkeliin, voisi estää lehden julkaisemisen. Tällainen tulkinta tekijänoikeuden voimasta olisi vastoin sananvapausoikeuden ydintä.
Hupaisaa koko sotkussa on ihmisoikeusjuristi Fredmanin aktiivisuus asiassa, hän on puolustamassa ankarasti sananvapausoikeuden tuhoamisyritystä. Samoin Heikki Haavikon rooli seikkailussa on mielenkiintoinen. Ukko kieltäytyi aikanaan paljastamasta henkilöä, joka oli Relanderia herjanneen kirjan takana. Näinhän se on, periaatteet taipuvat omien intressien paineessa. Laki ja moraali ovat niin kuin kuhunkin häilyvään intressiin sopii, tällaiset miehet eivät ole periaatteen miehiä.