Sananvapaus on sitä että saa sanoa mitä mieltä on, sanoa tai huutaa oman itsensä kunhan ei loukkaa toista. Toisen loukkaaminenkin on jossakin tapauksessa sallittua, kun sillä on painava peruste. Puhumattomuus on pahasta. Puhuminen, pahankin puhuminen, toisten shokeeraaminen, on sallittua kunhan joku järki säilyy sanomisessa.
Sananvapauden rajat eivät ole kiveen hakattuja. Joskus sallitaan enemmän, joskus vähemmän. Suomessa ollaan korostettu yksityisyydensuojaa sananvapauden kustannuksela, mikä on tuonut meille pyyhkeitä ihmisoikeustuomioistuimesta.
Jussi Parviainen käyttää uudessa elokuvassaan sanansäilää pilkkoessaan entisen vaimonsa atomeiksi, pahan paloiksi, jotka lopuksi syö naama natisten. Jussi solvaa ex-vaimoaan, tämän uutta ja sittemmin ex-miestä. Jussi räyhää samalla tavalla kuin monet rakkaudessa pettyneet, Jussi tekee sen isolla kankaalle kaikkien nähden.
Jussi syyllistyy kunnianloukkaukseen, mutta tuskin ex-vaimo jaksaa asiaa käräjillä käyttää, koska vaarana on aina uusi elokuva. Siksi purkaus jäänee tähän, toisaalta ex-vaimo on ollut aika aktiivinen omassa julkisuudessaan, joten aika näyttää.
Bodom-järven murhat ovat Suomessa reikä monen sydämessä, kolme nuorta tapettiin raa’asti, murskaamalla kallot kivellä ja rei’ittämällä nuoret ihmiset lukuisin puukoniskuin vielä kuoleman jo soitettua