Salon Seudun Sanomien toimittaja Mäntylä ja HS:n Arolainen ovat ”tutkivia” journalisteja, jotka vaativat sananvapaudelle rajatonta tilaa. Sanomisen vapautta ei rajoita asiakirjojen salaisuus tai toisten kunnia. Kansan on saatava tietää. Tämä ”koska ihmisiä kiinnostaa” argumentti on myös IS:n Pietilän mantra sananvapauden rajoille. Heillä ei ole näiden rajoitusten osalta mitään henkilökohtaista ongelmaa, koska kukaan tuskin on kiinnostunut siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu.
Tämä onkin osa ongelmaa, ”tutkivat” journalistit tuovat itseään tyrkylle muita henkilöitä loatessaan, he haluavat olla sankareita, jotka ovat selvittäneet milloin minkäkin epäkohdan. Miksi muuten jokaisen artikkelin reunassa, joissakin kuvan kanssa, olisi toimittajan nimi. Sankariksi pääsee helpommin, kun kertoo asiasta vain osan, mahdolliset vasta-argumentit jätetään painamatta – juttujen raflaavuus voisi kärsiä. Loiset elävät toisten elämästä, pahimmat verestä.
”Tutkiva” journalisti ei itse löydä mitään, vaan hänelle vuodetaan salaisia asioita toisten vahingoittamis- tai omassa hyötymistarkoituksessa. Salaisia asioita ei voi vuotaa muut kuin salaisen tiedon haltijat, jotka yleensä ovat viranomaisia. Tällainen toiminta on rikollista, mutta media ei puutu epäkohtaan, joka hankaloittaisi heidän elämäänsä. Minusta viranomaisten rikollinen toiminta on epäkohta, johon tulisi puuttua.
Kirjoitin vuonna 2002 kirjan, jonka WSOY julkaisi samana vuonna. Kirja oli joissakin kaupoissa tunnin, joissakin päivän, kunnes se vedettiin markkinoilta, kerättiin kasaan – ei poltettu – vaan silputtiin. Suomessa sensuroidaan kirjoja sivistyneesti silppurilla.
Minulla on kirjaan kaikki oikeudet ja koska kirjaa on kovasti kyselty, julkaisen sen näillä sivuilla sellaisenaan, jotta jokainen pääsee arvioimaan, mikä siinä oli niin pelottavaa, että tuhansia kirjoja piti tuhota. Itseäni on jäänyt erityisesti harmittamaan A pisteen möhömaha, joka ylimielisesti heitti kirjani olkansa yli tapahtuneen jälkeen.
Tiedossani on, että ainakin ”tutkivat” journalistit Mäntylä ja Arolainen hyökkäsivät WSOY:n kimppuun kuin pedot uhaten yhtiötä ties millä, mikäli kirjaa ei vedetä markkinoilta. En usko heidän uhkailunsa riittäneen, jotakin muuta sangen omituista asiaan liittyy.
Kirja on syntynyt osittain varsin suuressa ärtymyksessä, jonka takia se sisältää voimakkaita kohtia, jonka vuoksi en suosittele tekstiä aivan nuorimmille. Pyrin saamaan kirjan esille heti kun se teknisesti on mahdollista.