Olen käymässä vanhempieni luona Muurlassa. Puristelen lammasta hampaitten välissä, ei perinteisesti ylä- ja alahampaissa, vaan ala- ja alavälissä. Kuollut lammas tappelee vastaan vielä kurkun suulla. Ei hätää, olen valmistautunut, minulla on hammaslanka, jolla ammun lampaan vessan peiliin, mistä siivoan sen viemäriin. Lammas aloittaa matkansa maailmalle.
Lukaisin paikallista sanomalehteä, josta matkani julkisuuteen aikanaan vuonna 1988 alkoi. Ostin silloin lehden, en lukeakseni, vaan myydäkseni sen Turun Sanomille hyvällä voitolla. Opiskelijapoika teki miljoonia ja tuhosi elämänsä, koska toimittaja ei unohda.
Toimittaja Mäntylä aloitti maineeni mustaamisen, koska käskin häntä muuttamaan lehden pääkirjoitusta, missä kerrottiin juuri saavuttamastani voitosta lehden yhtiökokouksessa, olin vallannut lehden yhdessä veljeni kanssa.
Mäntylä yhdessä kumppaniensa kanssa menestyi niin, että hänelle myönnettiin minun kuoppaan potkimisestani jokin ansiomitali, suolainen sitruuna tai jotakin. Median merkittävimmät suoritukset liittyvät ihmisten tuhoamiseen, muistaako kukaan mitään iloista uutista, joka olisi tuonut toimittajalle arvostusta kolegoidensa keskuudessa. Tämä johtaa mustaan uutisointiin ja ihmisten mielen mustumiseen. Toimittajalla on iso vastuu, jonka vuoksi kynän varteen pitäisi päästää vain viisaita ihmisiä, näin valitettavasti ei aina ole käynyt.
Nyt samaisen lehden toimittaja kirjoittaa Ilta-Sanomien saamasta rikossyytteestä, siis siitä, jolla minua loukattiin. Toimittaja kirjoittaa, että olen ollut julkisuudessa talousrikostuomioideni takia. Niinpä niin.
Toimittaja hyvä, tekstisi on virheellinen. Minä omistin tovin sinun lehtesi, tein monenlaista menestyksellistä liiketoimintaa, joiden vuoksi olin julkisuudessa, väittelin tohtoriksi, mikä oli isosti esillä. Nämä uutisoitiin kolegoittesi toimesta halusin sitä tai en. Mitä sinä olet saanut elämässäsi aikaan?
Toisen nimittely rikolliseksi julkisuudessa on loukkaavaa, voisit tehdä merkityksellisen teon pyytämällä tekoasi anteeksi.
Muuten hyvää pääsiäistä