Salassapitorikos

Yksityisyys on perusoikeus. Jokainen haluaa pitää intiimeimmät asiansa vain itsellään. Jokaisella on tähän myös oikeus. Ihmisen yksityisyyttä suojataan eräillä rikoslainsäännöksillä. Tällaisia ovat mm. kunnianloukkauspykälät sekä salassapitorikossäännökset. Kun astut luvatta toisen intiimitarhaan, joudut vastuuseen – näin periaatteessa.
Yksityisyyden vastapuoli on julkisuus ja sananvapaus, jolle julkisuudesta elävä media haluaa antaa mahdollisimman suuren painon. Punninnassa yksityisyys – julkisuus, sananvapaudella ei ole mitään toista perusoikeutta ylittävää painoarvoa. Tämän on tajunnut jopa korkein oikeus, jolla muuten tajunta monissa asioissa kulkee hämärän rajamailla.
Ensi viikolla MOT:n toimittajat ja heidän esimiehensä joutuvat vastaamaan yksityisyyden loukkauksesta. Kysymys on haastattelusta, jossa toimittaja haastateltavan kanssa paljasti toisten yksityisyyden ydinalueeseen kuuluvia seikkoja – alaikäisten lasten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvan loukkauksen yksityiskohtia.
Hesari kiirehti arvioimaan asiaa , koska kyse on lehden kannalta elintärkeästä jutusta. Lehden tutkiva journalismi, samoin kuin monen muunkin median, perustuu salaisten tietojen vuotamiseen lehden palstoilla. Toimittajat saavat tietonsa yleensä viranomaisilta – verottajalta tai poliisilta, jotka pyrkivät ohjaamaan yleistä mielipidettä haluamaansa suuntaan.
Vastuuseen heitä ei ole saatu, koska toimittaja vetoaa lähdesuojaansa, siis siihen, että hän ei ole velvollinen paljastamaan tietolähdettään, siis sitä virkamiestä, joka on syyllistynyt salassapitorikokseen paljastamalla salaisia asioita.
Suomessa tuomioistuimissa on otettu kanta, että eräissä tapauksissa ihminen on velvollinen todistamaan itseään vastaan omassa rikosoikeudenkäynnissään. Miten tähän sopii ajatus siitä, että toimittaja ei ole velvollinen paljastamaan salassapitorikoksentekijää. Toimittajalla on oikeus suojella rikollista vetoamalla lähdesuojaansa. Rikoksesta syytetyllä ei ole oikeutta vedota ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöihin. Tästä on olemassa jopa korkeimman oikeuden ratkaisu, joka on ilmeisesti tehty papparaisten pikkujouluissa, niin järjetön se on – mutta sitä kaikki noudattakoot.
There is no God – no Law, but we have a judicial system that is no coherent with ECHR at all.