Kirjoitin tässä blogissa 14.2. ihmisoikeustuomioistuimen Ruotsia koskevasta tuomiosta, jossa todettiin, että ammattiyhdistysten jäsenmaksuja ei saa käyttää sellaisen poliittisen toiminnan rahoittamiseen, joka ei suoraan liity itse työsopimussuhteita palvelevaan edunvalvontaan.
SAK:n televisiokampanjaan käyttämiä varoja ei voi ottaa ammattiliittoon kuulumattomien työntekijöiden maksamista ay-maksuista loukkaamatta näitten henkilöiden ihmisoikeussopimuksessa taattua omaisuudensuojaa.
Rahaa käytetän ilmeisesti vielä merkittävästi suuremmassa määrin suoraan tukeen ammattiyhdistysliikkeen valitsemille kansanedustajaehdokkaille. On täysin järjetöntä, että poliittisesti sitoutumaton työntekijä joutuu maksamaan ammattiyhdistysveroa pakosta järjestölle, joka tukee jotakin sellaista aatetta, jota sitoutumaton tai johonkin toiseen puolueeseen sitounut työntekijä ei voi allekirjoittaa.
Ihmisoikeustuomioistuin edellytti, että ammatiyhdistysten varainkäyttö on siten läpinäkyvää, että on mahdollista varmistaa, että varoja ei käytetä väärin. Jonkun pitöisi varmaan puolustaa sitoutumatonta työntekijää, mutta mistä tällainen taho löytyisi?
There is no God – no Law, but here is a tax man in the Government, Church and in the Trade Unions.