Kävelin Marian sairaalan ensiapupoliklinikan läpi puolilta päivin. Klinikka haisi vanhalta viinalta ja paskalta. Itse toin ehkä viimemainittua odoria – olin matkalla laboratorioon antamaan näytettä temppuilevan vatsani takia.
Nopean arvioni mukaan suurin osa potilaista, jotka makasivat pitkin ja poikin ahdasta aulaa, oli vähintään parin viikonputken punottamia. Naamat oli nyt kuorrutettu verellä ja erilaisilla paukamilla. Näky oli viheliäinen.
Luulen, että suurikaan osa porukasta ei sulje korkkia klinikalta päästyään saati muulloinkaan. Juopot kansoittavat ensiapuklinikat. Nämä juopot eivät kovin paljon kanna rahaa klinikan ylläpitoon. Onko niin, että meillä yhteistä rahaa annetaan juoppojen asuttamiseen, dokaamiseen ja paikkaamiseen ilman, että juopoilta itseltään edellytetään mitään?
Mielestäni kännisiä ei tarvitse hoitaa, mikäli he eivät itse hoitoaan maksa tai mikäli nämä eivät sitoudu lopettamaan dokaamista, minkä seurauksia klinikoilla paikataan. Mikäli olet muiden piikkiin juonut pääsi tärviölle ja aukaiset sen sitten samanlaisessa seuruessa, sinulla ei ole oikeutta laastariin. Sinulla on oikeus huolehtia itsesi kuntoon tai sitten lakkaat olemasta.
Nyt ymmärrän paremmin miten minun tarinaani on saatu niin paljon vihaa – se vei meidän rahat, jätti verot hoitamatta. Menemättä yksityiskohtiin, voin sanoa, että ei pidä paikkansa, mutta tarina yllyttää ihmisiä mitä ihmeellisimpiin suorituksiin kun sen kertoo tuomari taulapää.
Ilmoittaudun vapaaehtoisesti portsariksi Marian ensiapuasemalle, mikäli saan valtuudet ohjata pesäpallomailalla rapajuopot läheiseen krematorioon, missä ne voitaisiin polttaa vielä kun kropan marinadi mahdollistaa bensan säästämisen.
Eiköhän olisi paremmin tilaa oikeasti sairaille.
Onpas kärttyinen olo
There is no God – no Law, but there are plenty of sub-humans in need of a hotter place