On musta nainen, joka kieltäytyi antamasta paikkaansa bussissa USA:ssa vuonna 1955 valkoiselle miehelle, joka vaati päästä istumaan mustan naisen lämmittämälle istuimelle.
Parks sai syytteen ja tuomion, josta hän valitti aina USA:n korkeimpaan oikeuteen asti, joka totesi rotuerottelun julkisessa liikenteessä olevan perustuslainvastaista. Heillä oli siis paikallinen laki, jonka perusteella valkoinen mies sai ottaa mustan paikan bussissa niin halutessaan.
Meilläkin on tällaisia lakeja. Takaaja joutuu maksamaan takausvelkaa, johon hänet pankinjohtaja harhautti 1980 -luvun lopulla tietäen opiskelijan olevan kykenemätön selviämään vastuusta, jonka pankinjohtaja tiesi hänelle takauksesta aiheutuvan.
Suomessa raha edustaa valkoista miestä, velallinen mustaa. Mikäli olet iso velallinen olet tosi iso neekeri, jota voi kohdella miten tahansa. Kaikkein pahinta on, mikäli velkojasi on valtio. Tällöin et ole enää edes iso neekeri, olet alkueläin, jonka päälle kuka tahansa voi kusta.
Pankit ja suuret rahakasat korostavat yhteiskuntamoraalin perustuvan korkealle velanmaksumoraalille. Mikäli otat velkaa, maksat sen takaisin. Mikäli et siihen kykene, parempi kun lakkaat olemasta.
Meillä on kummallinen arvojen järjestys, rikkaan rahat ovat tärkeämpiä kuin köyhän elämä, joka päättyy, kun ei velkaansa pysty hoitamaan. Velkaantumisen pelko ilmenee yritteliäisyyden hiipumisena. Ihmiset ovat mieluummin työssä virassa, josta ei juuri palkkaa saa, mutta jossa ei ainakaan joudu tekemisiin velkojien kanssa. Ihmiset on peloteltu yrittämättömiksi. Samalla pankkien luottotappiot ovat painuneet epäluonnollisen alhaiselle tasolle.
Minusta on ihmeellistä, että meillä ei kukaan aja sellaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi henkilökohtaisen konkurssin siten, että epäonnistumisesi kuitataan kaikkea omaisuuttasi vastaan ja sitten voit aloittaa alusta. Näin saataisiin paljon uutta yrittämistä tähän maahan ja loppuisi neekereiden potkiminen.
Meillä ei Rosa Parks ole vielä jäänyt istumaan penkilleen.