Helsingin kaduilla istuu tummia huonosti pukeutuneita ihmisiä nöyrinä, tai ainakin nöyrännäköisinä käsi ojossa hamuamassa ohikulkijoiden kolikoita, koska seteleitä ei pahvimukeihin tällä keräyksellä saa. He ovat romaniasta tänne saapuneita iloisia eurooppalaisia, jotka yhdistävät Euroopan eri reunojen kulttuuria ja tuovat väriä asvalttiin.
Väriläiskien business ei rajoitu passiiviseen varojen keräämiseen, vaan osa varsinkin nuoremmista kerää varoja aktiivisesti potkimalla ohikulkijoilta polvet halki ja vapauttamalla nämä lompakoistaan. Nuoruudessa on voima.
Olin tällä viikolla hieronnassa Tehtaankadulla, kun liikkeen ovesta lampsi sisään huonosti englantia puhuvia miehiä. Koska olin turvallani, en nähnyt kyläilijöitä tarkemmin, kuulin vain puheen.
Miehet sönkkäsivät jotakin epäselvää paikalla olleelle naiselle, joka yritti selittää ja ymmärtää kysyjiä. Miehet tunkeutuivat liikkeen sisätiloihin selittäen ja selittäen, kielellä, joka ei sanonut mitään. Kuuntelin ja kummastelin, jatkoin pötköttämistä, koska hieronta oli kesken.
Yhtäkkiä nainen kiljaisi, toinen miehistä tyhjensi kassan ja otti mukaansa vielä pari samppoopulloa, ukot juoksivat ulos, katua alas seuraavaan liikkeeseen. Ja kulttuurivaihto jatkui. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Jatkoin pötköttämistä, hieronta oli kesken.
Suomalainen vieraanvaraisuus on hyvä asia. Omasta pitää kuitenkin pitää kiinni. Romanialaisten rosvojen hyysääminen ei ole oikeaa vieraanvaraisuutta. Suomalaisten ei tarvitsisi katsella ja hyväksyä ihmisiä, jotka ovat tulleet tupaan tällaisilla motiiveilla. Atleetiklubin seinällä on sanktionuhka, jonka mukaan: joka ei noudata salin sääntöjä, saa turpaansa ja heitetään ulos. Suosittelen tätä laajemminkin.