Jyväskyläläinen kihlakunnansyyttäjä erosi virastaan, mitä sitten? Syyttäjä oli kriittinen järjestelmälle, jota palveli. Hän ei ollut kriittinen asiattomasti vaan asiallisesti, mikä oli hänen vikansa. Normaali nuoleminen, vaikka kieli karheana, olisi kyllä käynyt, mutta järjestelmän perusteltu kritiikki oli liikaa.
Syyttäjä toi esille järjestelmään liittyvän epäkohdan. Poliisille ja syyttäjälle on kertynyt valtaa ohi tuomioistuinten. Poliisipäällikkö pääsee ratsiasta poliisimerkkiä vilauttamalla.
Syyttäjät muodostavat rälssin, joka virkavelvollisuuteensa nojaten toteuttaa rikosvastuuta ilman minkäänlaista kontrollia ja vastuuta. Henkilökohtaiset kaunat ja ambitiot ohjaavat lainkäyttöä lakikirjan sijaan. Kilpaillaan siitä kuka saa raflaavammat otsikot vuotamalla keskeneräisiä asioita medialle, joka huolehtii tuomioiden alustamisesta.
Kun pikkusyyttäjä ei pysynyt rivissä vaan avasi suunsa, heräsi pääsyyttäjä Kuusimäki. Hän lähti Jyväskylään ojentamaan alaistaan. Sananvapautta ei rajoitettu – saat sanoa mitä tahansa, mutta minä päätän virassaetenemisestä. – että sellaista sanomisen vapautta.
Kuka kontrolloi, että suurin pampun heiluttaja heiluttaa vehjettään lakien mukaan. Onko joku kuullut tiukasta oikeusasiamiehestä, joka raivolla turvaa kansalaisten oikeuksia pahaa viranomaista vastaan. Mieleeni on jäänyt oikeusasiamiehen jäätävä suhtautuminen Helsingin toripaikkavarauksiin – ulkopaikkakuntalaisilla kalanmyyjillä täytyy olla helsinkiläisten kanssa samanlaiset oikeudet.
Näyttää siltä, että oikeusasiamies noudattaa periaatetta: mitä pienempi asia, sitä raivokkaammin epäkohtaan puututaan ja vice versa.