Istun lounaalla Helsingin keskustan mainiossa pastakuppilassa, jossa maahanmuuttajat tarjoavat erinomaisia lounaita. Paikka on turvoksissa trendikkään näköisiä ihmisiä. Varmaan ne ovat trendikkäitä.
Istumapaikkoja on niin salissa kuin ikkunalaudalla. Olen ikkunalaudalla, koska siitä voi samalla tarkkailla menoa maailmalla, tai ainakin Albertinkadulla. Pasta on hyvää ja aurinko hymyilee, mutta mitä helvettiä Radovan tekee kadun toisella puolella?
Miehellä on paksu musta tukka, joka karkailee tuulessa sinne tänne. Ukko nauraa kilpaa auringon kanssa, joka välkkyy mustaan kaivautuneesta hopeasta. Onko Radovan saanut turvapaikan Suomesta?
Radovan seisoo valtion virastotalon edessä jonkun toisen kanssa. Hän on pukeutunut mustiin housuihin ja löysään takkiin. Onkohan sillä jokin ase vyössä, joka piiloutuu takin alle?
Radovan kääntyy suoraan minua kohti. Ei hän voi nähdä sisälle, koska lasit kiiltävät tuijottelijoiden silmille. Ei Radovan olekaan Radovan, vaan Kuusimäki. Suomalainen syyttäjä, valtakunnansyyttäjä, joka voisi ulkomuotonsa puolesta hyvin joutua Naton kaappaamaksi.
On sitä sattunut kummallisempiakin asioita ihmisille.
Respect Yourself