Helsingin käräjäoikeus antoi viime perjantaina 10.10. ratkaisunsa Perussuomalaisten puoluekokousmoiteasiassa. Seppo Hauta-ahon nostama kanne jätettiin toisaalta tutkimatta ja toisaalta hylättiin. Hänet velvoitettiin korvaamaan puolueen oikeudenkäyntikulut vajaalla 60 000 eurolla.
Käräjäoikeuden ratkaisu on mielenkiintoinen, sillä aika harvoin tuomioistuimissa käsitellään puoluekokouksen moitekanteita. Tässäkin tapauksessa asiassa olisi ollut syytä olla jokin oikeudellinen intressi kanteen nostamiselle, jotta asia ei olisi jäänyt puhtaaksi politikoimiseksi. Perussuomalaisten muista suurista puolueista eroava suora jäsenyys mahdollistaa tällaisten kanteitten nostamisen turhan helposti, kiusallaan, huomion saamiseksi kuten tässäkin tapauksessa.
Kanteen ydin oli vaatimus kokouksen työjärjestyksen moittiminen ja toisaalta väite siitä, että kokouksen olisi tullut ratkaista kantajan esittämä asia, kun sitä oli kokouksessa kannatettu.
Oikeudenkäynnin kuluessa jutun puheenjohtaja tiedusteli kantajalta, mihin hän vaatimuksellaan pyrkii. Jos hänen vaatimuksensa olisi perusteltu, voisi tuomioistuin julistaa kokouksen työjärjestyksen enintään pätemättömäksi, eikä siitä seuraisi yhtään mitään. Käräjäoikeus ei voi velvoittaa puoluetta kutsumaan puoluekokousta koolle.
Eli, Hauta-aho nosti kanteen saadakseen käräjäoikeuden julistamaan kokouksen esityslistan pätemättömäksi. Jos kyse ei olisi suuresta puolueesta, tällaisen kanteen voisi huoletta vaikka hyväksyä, julistetaan vain, koska sillä ei ole mihinkään mitään merkitystä. Näin sitten päätteli myös käräjäoikeus ja katsoi, että kantajalla ei ole asiassa mitään oikeudellista intressiä, kenenkään etu ei vaadi minkään esityslistan julistamista pätemättömäksi. Suomeksi – kanne oli täydellisen idioottimainen ja perusteeton. Kiusaamismielessä tehty.
Toinen kohta, Hauta-aho vaati, että jos hän kokouksessa jotakin esittää, niin puoluekokouksen tulee siitä heti päättää, oli asia kuinka iso tai monimutkainen tahansa. Hän halusi ohittaa yhdistyslain ja puolueen säännöt, koska kun hän haluaa, niin muitten pitää toimia hänen haluamallaan tavalla, leikkiä hänen säännöillään. Näinhän asiat eivät mene.
Hauta-aho sai kokouksessa käyttää puhe- ja esitysoikeuttaan juuri siten kuin se hänelle puolueen jäsenenä kuului. Ei enemmän, ei vähemmän. Hän teki esityksensä ja se siiirrettiin jatkovalmisteluun. Hän sai kaiken minkä ylipäänsä voi saada kokouksessa tehtyä, mutta kun tämä ei hänelle riittänyt.
Oikeudenkäynnin aikana mietin ja ihmettelin monesti, mikä mies tämä Hauta-aho oikein on. Persoonana varsin erikoinen, eikä mitenkään positiivisella tavalla. Tällaisia henkilöitä tuntuu riittävän, jotka lukevat lakia valikoiden, löytäen näennäisesti vakuuttavia perusteluita pähkähulluille vaatimuksilleen, joiden torjumiseen sitten joudutaan käyttämään aika paljon ruutia. Lopputulos on kuitenkin suoraselkäinen. Kylähullut maksavat nämä kisat omasta lompsastaan.
Käräjäoikeuden tuomio kannattaa lukea, sillä siellä on ihan hyvää juridiikkaa siitä, mitä käräjille ylipäänsä sopii toimittaa.