Ilkka Kanerva oli ulkoministerinä kaikkien mielestä ok. Hän tapasi nopeasti maailman merkityksellisyysmittari Condoleezza Condi Ricen, jonka säärten voimalla A. Stubb selvisi loistavalla ajalla maratonin maaliin. Ilkka Kanerva ei kuitenkaan enää lentänyt presidenttipörsissä, koska vanha meininki alkoi näyttää valjulta uuden rinnalla. Ike ja Alex ovat molemmat aikansa tähtiä. Iken aika oli, Alexin aika on.
Vilpittömyys, avoimuus, jopa naivius ovat suomalaisille poliitikoille vieraita ominaisuuksia. Käsite avoimuus ja vilpittömyys liitetään lähinnä Anneli Jäätteenmäen esiintymiseen pääministerinä – ihan totta, nämä tulivat jostakin yllättäen ja pyytämättä, faksista loppui muste ja soitin lähettäjälle, että odottaa hiukan, jotta saadaan väriä koneeseen. Tässä on paljon kepulaista henkeä, älä myönnä mitään, kaikki on median syytä, mikä välillä pitää kyllä paikkansa. Tämä liittyy todellisuuteen, sen vääristymiin ja vääristelyyn hyvistä tai huonoista syistä.
Entä Alex Stubb. Hänen toimintansa kansainvälisen politiikan areenoilla on ollut silmiähivelevää. Hän saa kontaktin niin sekopäiseen georgialaiseen kuin simpsakkaan Condiin. Hänellä on kyky ideoida, luoda ja etsiä ratkaisuja ja kaiken lisäksi saada ne toteutumaan. Ja tämä ilman, että kaikki joukolla ryhtyisivät vetämään mattoa miehen alta kateudesta vihreinä.
Jos Suomen presidentiksi valitaan A.Stubb, voidaan presidentin valtaoikeudet huoletta säilyttää nykyisellään. Jos presidentiksi valitaan kukaan vanhoista parroista, on meidän oman turvallisuutemme ja mielenterveytemme turvaamiseksi syytä katkoa presidentiltä keppi ja antaa hänelle ainoastaan 6 vuoden vapaalippu maailmalle edustamaan Suomea kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin, jos tällaiseen nyt nähdään tarvetta.
Presidentin valtaoikeudet tulisi räätälöidä presidentin mukaan.