Suomalainen oikeusasiamiesjärjestelmä ei ole poliittisesta järjestelmästä riippumaton, vaan paksulla ja lyhyellä nuoralla siihen kiinnisidottu. Perustuslaissa säädetään, että eduskunta valitsee oikeusasimiehen ja tämän apulaiset neljäksi vuodeksi. Eduskunta voi myös antaa oikeusasiamiehelle potkut.
Kun syntyy kiista valtion viranomaisten toiminnasta, oli sitten kysymys ilmaisuvapauden toteuttamisesta tai vankilaolosuhteista, oikeusasiamies huudetaan paikalle selvittämään onko jonkun oikeuksia loukattu.
Tuoreessa mellakkaepisodissa hallituksen molemmat pääpuolueet ottivat kantaa asiaan toteamalla poliisin menetelleen Kiasman edessä hyvin – juuri niin kuin laki edellytti. Toinen lausujista oli pääministeri Vanhanen (kepu) ja toinen sisäasiainministeri Rajamäki (sdp). No nyt oikeusasiamiehen pitäisi ottaa kantaa, toimittiinko oikein – ihmisten oikeuksia kunnioittaen.
Luuleeko joku, että oikeusasiamies voisi edes salaa saunan takana olla sitä mieltä, että väärin meni ja ihmisten oikeuksia ei kunnioitettu. Lainvalvojalla on oma ura kyseessä. Mikäli hän vastustaa poliittisen eliitin näkemystä, jatkuu ura lakimiehenä ehkä jonakin pilkunviilaajana Lapin lääninhallituksen poro-osastolla.
Näin ei siis tule käymään, vaan oikeusasiamieheltä tulee aikanaan ympäripyöreä selvitys, joka ei lopulta ota kantaa yhtään mihinkään.
Meillä ei ole lainvalvojaa, joka valvoisi kansalaisten oikeuksien toteutumista juuri silloin kun ne ovat heikoimmillaan – kun valtio kovasti jotakin haluaa.
There is no God – no Law and no decent lawyers in the office of Ombudsman