Tänään on uutisoitu Orpon puheista ja niiden ohuesta totuuspohjasta. En väitä, että Orpon puheet ja totuus olisivat sähkövaraukseltaan samaa merkkiä ja hylkisivät toisiaan, mutta omituista miehen toiminta on.
Tämä ei liity yksin siihen kirjalliseen vastaukseen, jonka Orpo eduskunnalle antoi, Orpon totuuden karttelu ja kaikille kaiken lupaaminen ulottuu paljon laajemmalle.
Tässä Arsenal asiassa Orpo on luvannut toimenpiteitä oman puolueensa kansanedustajille, aika monelle. Pitänyt ihmisten kiusaamista vääränä ja tuomittavana. Ilmoittanut, että kusipäisyys lopetetaan ja että nyt on aika mennä eteenpäin. Vuosikymmeniä jatkunut vainoaminen saa riittää.
No, mitä on tapahtunut, ei mitään.
Sama ongelma on kuulemma monen muunkin asian kanssa. Orpo puhuu ja lupaa, vaan mitään ei tapahdu. Minua on ruvennut kiinnostamaan, mikä tätä poliitikkoa oikein ohjaa, kun omat lupaukset, järki ja kohtuus sitä eivät tee.
Onko Orpolla jokin kristallipallo, muusa tai kuiskaaja, joka kujertaa korvaan ja saa miehen tekemään mitä tahansa, oli rata kuinka mieletön tahansa. Mikä ihme tämä valtiovarainministeriä vievä voima oikein on?
Ja sitten luen sähköpostikirjeenvaihtoani. Orpo vaikuttaa ihan terveeltä, kunnes hän puhuu virkamiestensä kanssa. Sen jälkeen valot sammuvat ja pimeys syttyy. Kompassi sekoaa ja laiva alkaa, siis jatkaa kulkuaan kuten sitä käsketään. Käskijänä virkamiehet.
Mihin poliitikkoja tarvitaan, kun heillä ei ole munaa eikä ymmärrystä tehdä päätöksiä. Valtiolaiva on aika lailla säännelty kulkemaan omaa polkuaan, väite siitä, että poliitikot oikeasti päättäsivät jostakin on harha, jossa on kauan menty. Matka jatkuu virkavallan diktatuurissa.