Arto Merisalo kertoo televisiossa, että hänellä ei ole yhtään nauhoitettua keskustelua, josta ilmenisi mitään ketään kiinnostavaa asiaa. Tämä ei ole totta. Luulen nauhojen sisältävän hyvin paljon mielenkiintoista tietoa, ei poliitikoista, vaan lobbareitten tavasta motivoida poliitikkoja toimimaan haluamallaan tavalla. Merisalon intresissä ei ole paljastaa nauhoja, koska ne kertoisivat hänestä negatiivisia asioita.
Miten on mahdollista, että Ylen pääuutislähetys yhdessä kaikkien suurimpien medioitten kanssa, on toitottanut Merisalon lausumia selvityksenä milloin mistäkin? Missä on median lähdekritiikki? Vaikka vain ihan normaalina järjenkäyttönä. Nyt eri politiikan toimijat joutuvat selittelemään tekojaan, koska Merisalo on sanonut sitä sun tätä.
Käsittämätöntä. Vai onko?
Tämä kertoo siitä, mikä on totta, tai pidetään totuutena. Totta on kaikki, joka esitetään riittävän vakuuttavasti. Totta ei ole mikään, joka poistaa asiasta uutisen, tekee siitä mielenkiinnottoman, juoruksi kelpaamattoman. Totta on kaikki mikä kertoo ihmisen pahuudesta ja alhaisuudesta, valetta on kaikki, mikä kertoo tavallaisuudesta, normaliudesta.
Media ei kaiverra itseään, koska se on monin osin jo täynnä reikiä, kuin sveitsiläinen juusto, joka silti maistuu. Tiedot ja tarinat jatkavat kiertoaan bittimaailmassa niin kauan kuin on ihmisiä, koska ihminen haluaa kuulla, tietää toisesta jotakin halpamaista ja ikävää. Tämä on vain elämää.