Olen maannut muutaman päivän sängynpohjalla kuumeessa. Mikään ei pysy sisällä, olo on heikko kuin vastasyntyneellä. Huonon olon niskassa makaa maailman murheet. Olo ei ole ollut kovin ensiluokkainen – Paulo tuli ja nosti suosta.
Olen lukenut muutaman hänen kirjoistaan ja voin suositella niitä lämpimästi jokaiselle, joka ihmettelee maailman menoa ja omaa itseään siinä. Minkä helvetin takia oma elämä pitää pilata osallistumalla muiden hullutuksiin. Jos joku muu on hullu, ei itseään kannata sotkea samaan typeryyteen. Tuoreena esimerkkinä Rusin ja vastaavat oikeutensa hakijat, joihin itsekin olen kuulunut. Elämäänsä ei kannata polttaa turhan perässä juoksemalla. Oikeus ei ole mitään – ei minkään arvoista, se ei tuota kenellekään parempaa elämää. Typerät tuomarit saavat hetkellisiä kiksejä päästessään määräämään ihmisten elämästä, siinä se. Mikään ei ole yhtä yliarvostettua kuin oikeus ja joulupukki. Kaiken
lisäksi ne ovat molemmat satuolentoja.
Voit hukata kaiken ja se voi olla kaiken alku. Väkisin kuolleessa elämässä roikkuminen on elämän tuhlaamista – päästä irti ja aloita alusta.
Valtio ei saa estää uutta alkua. Se on yhtä kuin murha, eläviä kuolleita vilistää joka puolella, osa on niitä, jotka luulevat voivansa hyvin, osa niitä, joilta elämän oikeus on viety.
Valtio pitäisi tappaa, jotta ilma puhdistuisi. Tämä olisi kuitenkin vastoin hyvää elämää, joten en suosittele sitä.
There is no God – no Law, but there is Mr Paulo Coelho worth reading