Tanssinopettaja Åke Blomqvist taistelee rahasta Nordea pankin kanssa korkeimmassa oikeudessa. Åke on sitä mieltä, että ei ole kivaa, jos pankki hukkaa miljoonan hänen tanssikassastaan sijoittamalla rahoja aivan päin helvettiä.
Mauno Koivisto takasi pankeille aikanaan turvan tavallisten ihmisten vaatimuksia vastaan kehottamalla korkeimpien oikeuksien päällikkötuomareita huolehtimaan pankkien eduista 1990-luvun alussa, ja kyllä huolehdittiin.
Nordea pankki tarjosi Åkelle Selekta säästöhenkivakuutusta. No tuleeko tuotteen nimestä mieleen, että rahat laitetaan johonkin, jota pitää pelätä henkensä edestä? Onko suuren pankin tarjoama säästötuote, henkivakuutus, tavallinen, rauhallinen, tasaista tuloa kerryttävä rahatuote, vai jokin helvetin optioviritys, joka voi laueta nollana aivan koska tahansa.
Pankinjohtaja väittää, että kyse on uhkapelituotteesta, Åkella on päinvastainen käsitys. Miten Nordea tarjoama tavara poikkeaa Wincapitan tarjoamasta valuuttaveivistä? Eipä juuri mitenkään, rahat talletetaan jonnekin, mistä niitä ei ikinä saa takaisin. Suurin ero tuotteitten osalta lienee se, että tuotteen markkinointiin suhtaudutaan kovin eri tavalla viranomaisissa. Kailajärvi odottelee tuomionluvun aloittamista, kun pankinjohtaja Nordeassa sen kun jatkaa rahankeräämistä samoilla virsillä.
Oikeudenjakamisessa ei tässäkään tarvita lakikirjaa, vaan järkeä. Onko Nordean pankkiiri rehellisellä pelillä hukannut Åken rahat? Voiko yhteiskunnassa olla sallittua myydä säästötuotteena tavaraa, joka lakkaa yhtäkkiä olemasta. No ei tietenkään. Nordea korvaamaan ja Åkelle tanssikassa balanssiin.
Oikeus on moraalista ja kun se ei ole, se ei ole mitään.