Kokoomuksen suurvisiiri Jyrki Katainen läiskii varhain eläköityviä yritysjohtajia molemmille poskille, ”terveinä kuuskymppisinä eläköityvät yritysjohtajat vihaavat hyvinvointiyhteiskuntaa!” Jaa mitä? Siis yritysjohtajat eivät näytä esimerkkiä miten kuollaan sorvin ääreen kaikkensa antaneina.
Jyrki Katainen, joka on lähempänä kansakoulua kuin eläkeikää antaa ohjeita miten elää hyvää elämää. Kataisen ideologian mukaan hyvä elämä tarkoittaa pitkää työuraa, joka mahdollisimman paljon kartuttaa kansan kassaa, jotta lumet saadaan kaduilta yhteisin voimin.
Eikö myös yritysjohtajilla ole oikeus päättää elämästään, milloin tehdä työtä ja milloin huilata, milloin jäädä eläkkeelle ja milloin tehdä mitä huvittaa. Tätä kutsutaan länsimaisen oikeusvaltion ytimessä olevaksi vapaudeksi, vapaudeksi päättää omista asioistaan.
On täysin järjetöntä kuvitella, että ihmiset olisivat työssä, jotta julkinen talous pysyisi pystyssä. Ihmiset ovat töissä ansaitaakseen leipänsä ja kun leipää on riittävästi, aika moni nostaa kytkintä tai vähentää duunia, keskittyy johonkin mukavampaan, vaikka napansa kaiveluun.
Kataisen mielipiteet alkavat muistuttaa totalitarismista, jossa yksilön tehtävä, ainoa tehtävä, on palvella yhteistä hyvää. Katainen voisi tässä hiukan kurvata takaisin. Yhteinen hyvä tarvitsee sitä enemmän kolikoita mitä suuremmaksi toisten selän raapiminen yhteiskunnassa yhteisillä varoilla rakennetaan.
On siis kaksi tietä tasapainottaa julkinen talous, lisätä tuloja, siis pakottaa kaikki kuolemaansa saakka töihin tai pienentää kulukakkua. Suomessa tehdään nyt molempia, jatkossa vielä enemmän.
Katainen on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun alaikäiset nostetaan tärkeisiin virkoihin, kriisitilassa iskee pakokauhu ja suuri kuva unohtuu. Valtio on ihmisiä varten eikä toisinpäin!