Kun olet moraaliton, rikot vallitsevaa moraalijärjestystä, saat rangaistuksen. Sinua seuraa epäonni ja sairaus. Menetät kaiken hyvän – raesateessa kaikki suurimmat rakeet osuvat juuri sinun silmiisi ja sokeudut. Näinkö se menee, onko ihmisen onni riippuvainen siitä, noudattaako tiukasti vallitsevan moraalikoodin sisältöä vai ei.
Moraali on keskinkertaisen ihmisen selkäranka, koska keskinkertaisella ihmisellä ei ole tukea omista luistaan tai lihaksistaan, mikäli niitä riittää edes suorana kävelemiseen.
Pahan kohtaamisella ei ole juurikaan tekemistä minkään kanssa, se vain tule, jos on tullakseen. Onni ja epäonni eivät jakaudu tasaisesti ja vielä vähemmän niillä on tekemistä oman käyttäytymisen kanssa. Ihminen kuolee joka tapauksessa, eikä hänellä viimeisen kurlauksen jälkeen ole mitään paikkaa, minne laskeutua, ellei matokekoa hautausmaalla lasketa mukaan.
Kaikki hullutus synnin suhteesta onneen ei perustu mihinkään. Tämä rakenne liittyy kristinuskon hölynpölyyn, jolla ihmiset saadaan käyttäytymään luonnottomasti. Uskomaan syy-seuraussuhteen vallitsemiseen moraalisen elämän ja sitä seuraavan palkitsemisen välillä.
Paskaa, papit, olivat sitten koodinsa mukaisia tai eivät, kuolevat samalla tavalla kuin muut. Heillä on samat sairaudet ja epäonni, riippumatta siitä, kuinka kauan alttarilla roikottavat päätään jonkun vanhan luukasan edessä.
Elämä on sattumuksia. Voi sattua hyvin tai huonosti, mutta aina sattuu ja lopulta kuolee – sen pituinen se.
There is no God – no Law, and eventually we all die.