KRP on keväällä ryhtynyt tutkimaan valtiojohtoon kohdistuvaa ilkeämielistä kirjoittelua netissä. Asiassa on tehty oikeusapupyyntöjä ulkomaita myöten, juttuun on määrätty syyttäjä valtakunnansyyttäjän virastosta. Mitä ihmeellistä tässä sitten on?
On aivan omituista ja arveluttavaa, että poliisi aloittaa esitutkinnan asianomistajarikoksesta, tässä tapauksessa ilmeisesti kunnianloukkauksesta, ilman, että asianomistaja tällaista vaatii. Poliisi potkii valtuuksiaan taas laajemmalle. Lakia käytetään urinaarina.
Hulluinta asiassa on, että pääministeri on lähtenyt tähän mukaan antamalla ”käyttää nimeään”, kuten hän asian ilmaisee. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt lopullista päätöstä siitä vaatiiko hän rangaistusta, kunhan käyttää valtion resursseja tällaiseen näppiharjoitukseen.
Mitenkähän tutkinnassa oleva ilkeämielisyys on pääministeriä vaivannut. Onko hän törmännyt kirjoitukseen netissä surfatessaan? Onko hänelle aiheutunut tästä sellaista mielipahaa, joka ylittäisi rikoksen tunnusmerkistön? Tuskin, kuten hän itse toteaa, nyt on päätetty tehdä esimerkki ”keissi”. Voin kokemuksesta sanoa, että kun valtio ryhtyy teettämään tällaisia esimerkki keissejä, vastaajan oikeusturva tässä maassa on aika köykäinen.
Laki määrää: kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä – paljon saa pääministeriä pilkata, että tämä raja ylittyy.
Tässä näyttää olevan menossa kepulainen median suitsimiskampanja, jonka ensimmäinen uhri oli IS:n päätoimittaja Pietilä ja seuraava joku tamperelainen kylähullu. Meininki on kuin Venäjällä, mutta se ei ole mitään uutta.
Poliisi on vasikoinut vakiintuneen tapansa mukaan salaisen asian luottotoimittaja Lehtiselle, joka otti asia esille pääministerin kanssa. Samainen toimittaja on se, joka hyökkäsi aikanaan Rusin kimppuun lentoasemalla syyttäen tätä vakoojaksi. Lehtisestä on tehty sytytin valtion häpeäpommiin.
Poliisilla olisi tärkeämpääkin tekemistä, voisivat tutkia, onko pääministeri yhdessä presidentin kanssa huolehtineet virkavelvoitteistaan Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten toteuttamisessa. Suomi ottaa turpaansa ihmisoikeustuomioistuimessa kiihtyvään tahtiin. Tarttis varmaan saattaa järjestelmä täällä lailliselle tolalle.
There is no God – no Law, and we have a prime minister worth …