Geir Haarde, Islannin entinen pääministeri joutui käräjille, koska ei ”aloittanut varautumista pankkikriisiä varten.” Islantilaiset pankit menivät nurin ja kaatoivat valtion talouden. Pankit olivat yksityisiä, jotka tekivät järjettömän riskipitoisia liiketoimia nuorten johtajiensa ja omistajiensa intressissä, jotka voittivat, kun kaikki meni hyvin, mutta eivät hävinneet, kun kaikki kaatui, nyt häviäjäksi on laitettu pääministeri Gaarde, jonka olisi pitänyt huolehtia pankkien busineksestä.
Miten tämä nyt näin menee, pääministerin pitäisi olla vastuussa yksityisen liiketoiminnan menestyksestä enemmän kuin yritys itse. Ajatus ei ole ihan tästä maailmasta, mutta kertoo islantilaisten halusta vaatia poliittisia päätöksentekijöitä vastuuseen siitä, että pankkien mahdollistetiin toimia tavalla, joka johti valtion vararikkoon. Siis pankkien valvonnan laiminlyönnistä.
Mitenkä tämä meillä hoidettiin 1990-luvulla? Aika vähän oli vaatimuksia poliitikkojen vastuusta, vaikka pankkien valvonta ja niiden toiminnan rajoittaminen oli täysin hakoteillä, sitä ei ollut ja vaikka pankinjohtajia yritettiin ksäkeä, se ei johtanut mihinkään. Suurimmat tappiot syntyivät SKOP:n toimesta, jonka johtajat eivät joutuneet teoistaan edes vahingonkorvausvastuuseen kuten ei myöskään Helsingin Suomalaisen säästöpankin hallinto, jossa oli riittävän isokenkäisiä hallinnossa.
Suomessa ammuttiin näytteeksi pikkupankkien hallintoja ojiin samalla kun näiden asiakkaita ruvetiin syyttämään rikoksista. Rikoksia varmasti oli mukana, mutta ei siinä mitassa, mitä sittemmin tuomittiin. Suomeen rakennettiin uutta oikeutta, voittajan oikeutta, jossa epäonnistuneet yrittäjät, jotka luottivat siihen, että valtio ei devalvoi markkaa, kuten oli luvannut, joutuivat konkurssiin valtion valheen vuoksi.
Valtio noudatti tuhoisaa vahvan markan politiikkaa, josta ketään ei laitettu vastuuseen. Jos Suomessa toimittaisiin kuten Islannissa vastuuseen tulisi laittaa, ei 1991 hallinnutta hallitusta, vaan presidentti Mauno Koivisto, joka kesäkuussa 1991 esti markan devalvoinnin oltuaan revalvoimassa sitä muutamaa vuotta aikaisemmin.
Venäjällä samoihin aikoihin aktivoitunut valtion omaisuuden jakaminen nopeimmille, johti oligarkeihin, joista muutama laitettiin linnaan sen jälkeen kun heidän varansa oli viety, järjestys oli osin myös päinvastainen. Nyt Venäjän presidentti, nyt jo entinen, herra Medvedev on määrännyt mm. Hodorkovskia koskevan oikeudenkäynnin uudelleen tutkittavaksi. Tämä menettely alkoi vuonna 2003.
Meillä nämä rikosmenettelyt alkoivat osin 1980-luvun lopussa eivätkä ne ole päättyneet vieläkään. Tälläkin hetkellä valtio mahdollistaa pankkikriisiin, siis tähän 1990-luvun alun meininkiin liittyvien rikosmenettelyiden jatkamista, vaikka syyttäjät ovat tehneet syyttämättäjättämispäätöksiä, on valtio jutun asianomistajana päättänyt jatkaa rikosprosessia.
Nyt olisi tasavallan presidentti Niinistöllä mahdollisuus lopettaa tämä järjettömyys, jossa on tuhottu suunnaton määrä perheitä ja ihmisiä. Olisi uuden aika.