Suomalaisessa oikeusjärjestyksessä riippumattomat tuomioistuimet ratkaisevat mikä on lain mukaista ja mikä ei. Hallinnollisesti tuomioistuimet kuuluvat oikeusministeriön alaisuuteen siten, että päällikkötuomarit joutuvat pyytämään oikeusministeriöltä resursseja hommiensa hoitamiseen.
Oikeusministeriössä on oikeushallinto-osasto, joka päättää miten tuomioistuinlaitos makaa ja kuka makaa missäkin. Tämä osasto ottaa myös kantaa jos joku ryhtyy vaatimaan korvauksia tuomioistuinten aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Käsittelin tässä aikaisemmin tapausta, jossa oikeusministeriön oikeushallinto-osasto suuressa viisaudessaan tulkitsi lakia siten, että syyttömästi vankilassa ollut ei ollut oikeutettu korvaukseen, vaikka laissa näin yksiselitteisesti määrätään.
Törmäsin juuri uuteen aivan vastaavanlaiseen hullutukseen, kun sain käsiini oikeushallinto-osaston ratkaisun, jonka mukaan valtio ei korvaa henkilölle turhasta oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneita kustannuksia. Kustannukset syntyivät kun jäävi tuomari istui ja kulutti yhteiskunnan ja yksityisten rahaa kasapäin menettelyssä, joka nyt joudutaan uusimaan.
Oikeushallinto-osasto luki lakia ja katsoi, että valtio ei ole velvollinen korvaamaan aiheutuneita kustannuksia, koska korkein oikeus oli asiaa ratkaistessaan käyttänyt sille kuuluvaa laajaa harkintavaltaa. Siis oikeusministeriön mielestä korkeimman oikeuden ratkaisu ei velvoita valtiota, jos oikeusministeriön virkamiehet ovat siitä eri mieltä.
Tämä kuvaa suomalaista järjestelmää aika kurjalla, mutta realistisella tavalla. Virkamies noudattaa tuomioistuineten ratkaisuja, jotka hänelle sopivat. Tästä on esimerkkejä niin poliisihallinnosta kuin vankeinhoidosta. Sörkän pomo ilmoitti aikanaan, että ei noudata Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisua, koska se on hänen mielestään väärä.
Lain pitäisi ulottua myös virkamiehiin, koska kaiken vallankäytön tulee perustua lakiin, jos leikitään, että me olemme oikeusvaltiossa. Nyt yksittäiset kansalaiset kärsivät nahassaan, kun oikeusministeriön virkamiehet eivät tykkään korkeimman oikeuden laintulkinnoista, olisipa meillä kaikilla vastaavanlainen tehokas mahdollisuus osoittaa mieltä tuomioistuinten ratkaisuista, jotka eivät miellytä.