Oikeuskansleriksi

Suomen vaikutusvaltaisimman lainvalvojan virkaan on pyrkimässä 6 etevää laintuntijaa. Joukossa ei ole mitään suurempia kummajaisia, ellei mukaan lasketa Hannele Pokkaa, joka hakee kaikkia mahdollisia virkoja, joihin juristinkoulutuksella voidaan valita.
Korkeimman oikeuden jäsenyys ei ole mitään verrattuna oikeuskanslerin tehtävään, vai onko tuoreeltaan korkeimpaan oikeuteen valittu Ilkka Rautio, joka ennen korkeinta oikeutta toimi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä, kyllästynyt korkeimman oikeuden palleihin muuten vain? Ilkka Rautio on virkakiipijä, jota ei tule oikeuskansleriksi valita. Hänen toimintansa oikeusasiamiehen toimistossa ei vakuuta ainakaan perus-/ihmisoikeusnäkökulmasta.
Könkkölä on Vaasan hovioikeuden presidentti. Hänellä on Suomen hienoin hovioikeustalo johdettavanaan. On vaikea ymmärtää, miksi hän haluaa pois tuomarinvirasta, joka on itsenäinen ja mökki sellainen, että naapuria varmuudella kadehuttaa. Ehkä tuomaripakolaiset haluavat päästä vaikuttamaan vielä ylemmäs, politiikan kerroksiin, jonne oikeuskanslerilla on suora pääsy.
Niilo Jääskisestä ei tule kansleria. Ei myöskään Raimo Siltalasta, joka on oman väitöskirjani ohjaaja käytännössä, vaikka muodollisesti tehtävää hoiti prof. Hidén. Raimo on aivan liian teoreettinen ja elämälle vieras oikeuskansleriksi. Hänen voisi olla vaikea ymmärtää miten raadollista virkatoiminta Suomessa voi olla. Raimo on sitoutunut liikaa ajatukseen lakien vaikutuksesta virkamiesten ja lainkäyttäjien toimintaan.
Lait eivät juurikaan ohjaa tai rajoita virkamiehiä.
Oikeuskansleriksi pitää valita nykyinen apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka, joka on suoraselkäinen ja rehellinen lainvalvoja toisin kuin edeltäjänsä, nyt jo hyvin hidastunut Nikula puhumattakaan hänen edeltäjistään, jotka olivat pääasiassa viranomaiskonnien suojelijoita.