Oikeusapu

Valtio suunnittelee muutoksia oikeusavustajien kelpoisuuteen. Tulevaisuudessa mahdollisesti ainoastaan asianajajat saavat edustaa ihmisiä käräjillä. Tällä turvataan suunnitelman mukaan avustajien taso.
Nouseeko avustajien taso sillä, että heitä on vähemmän ja he kuuluvat kaikki samaan kerhoon, joka ei suuremmin toistensa silmää noki? Muodostuuko tarjolla olevasta oikeusavusta suljettu rälssi kuten kirjailijaliitosta, joka täydentää itseään kuin yksikotinen mato?
Jos asianajajaliitolle ei jää vastapainoa oikeusavun markkinoilla tarkoittaa tämä kustannusten nousua kuten missä tahansa markkinassa, jossa tarjontaa rajoitetaan keinotekoisesti. Samalla ihmisten oikeusturva heikkenee, koska asianajajien ja muiden oikeuden työläisten välillä on luonnostaan monesti liian läheinen suhde.
Tuomarit, syyttäjät ja asianajajat muodostavat klaanin, jonka intressi on oma, ei asiakkaan. Jos joku vaatii liikaa ja liian kovaa oikeuksia asiakkaalleen, hänet voidaan irrottaa järjestelmästä toteamalla, että et ole sopiva. Ihmisten perustuslaissa taatut oikeudet jäävät toteutumatta jos asianajajamonopoli joskus toteutuu.
Oikeuden järjestelmän kannalta oleellista on varmistaa, että asiamiesten laatu ja osaaminen pysyy hyvänä. Valtakunnansyyttäjä puuttui kantelussaan asianajajaliitolle erään hyvin korkeataksaisen pörssijuttuihin erikoistuneen asianajajan osaamiseen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että asianajajan titteli ei todellakaan takaa osaamista, ainoastaan laskutuksen.
Asiamiesten osaamisen arviointi ja toiminnan valvonta pitäisi siirtää pois asianajajaliitolta ja järjestää se muuten. Tuomioistuimilla on jo nyt valta heittää osaamattomat avustajat ulos. Annetaan markkinoiden toimia eikä mahdollisteta asianajajille monopolia. Huonot avustajat kuolevat nälkään ja asiattomat hoitaa tuomari ja jos ei hoida, hän on kelvoton virkaansa.