O.J. Simpson teki ensimmäisessä oikeudenkäynnissään suuren palvelun ihmiskunnalle nostamalla esiin oikeuden inhimillisen typeryyden. Kaveri oli kiistatta tappanut rouvansa ja tämän rakastajan. Tästä huolimatta urheilusankari käveli salista vapaana. Hänen käytöksensä ja ilmeensä vapauttavan tuomion jälkeen on varmaan jäänyt mieleen.
O.J. ei miehisenä miehenä kestänyt aisankannattajan rooliaan, vaan päätti ratkaista asian leipäveitsellä. Amerikkalaisissa ja suomalaisissa näyttää olevan paljon yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyydet liittyvät erityisesti oikeuden mielettömyyteen, joka tuntuu olevan aika yleismaailmallinen ilmiö.
O.J. säväytti taas käymällä hakemassa tavaroitaan kavereilta, jotka olivat aikeissa myydä ne hänelle. O.J. katsoi, että koska tavara oli joskus ollut hänen, se oli aina hänen. Vähän sama ideologia kuin tappamansa naisen kanssa.
O.J. teki temppunsa pari päivää sitten. Nyt hän on jo syytteessä teosta, josta parhaimmillaan voi seurata elinkautinen. Oikeudenkäyntiä hän odottaa vapaalla jalalla.
Suomessa O.J:tä olisi istutettu linnassa odottamassa oikeudenkäyntiä, joka ehkä alkaisi lähivuosina ja joka kestäisi tulevat vuodet niin, että lopputuloksesta riippumatta vastaaja pääsisi käräjiltä suoraan eläkkeelle, O.J. on nyt 60 -vuotias, vaikka näyttää tuoreemmalta. Tappaminen pitää nuorena.
Suomalainen käsitys oikeuden rytmistä ei ole amerikkalaistyylinen vaan muistuttaa lähinnä Kambodhalaista oikeudenkäyntikulttuuria, jossa 1970 -luvulla tapahtuneet epäillyt rikokset pääsevät käräjille tuoreeltaan tänä vuonna. Kyse on Pol Potin hallinnon teoista.
Amerikkalaiset hakevat Suomesta turvapaikkaa ymmärtämättä, että ovat parhaimmillaankin joutumassa ojasta allikkoon. Ei kurdeille, mutta miten on jenkeille? Luultavasti ei, koska muuten Halonen ei enää koskaan pääse Valkoiseen taloon. Oikeus on politiikkaa rehellisimmillään. Kenen mielestä politiikka on rehellistä?