Carl Icahn ei päässyt Motorolan hallitukseen, vaikka hän on yksi yhtiön keskeisistä osakkeenomistajista. Asetelma on tyypillinen oistajan ja toimivan johdon välinen ristiriitatilanne kun asiat eivät ole mallillaan.
Motorola ei ole pärjännyt matkapuhelinkilpailussa Nokialle. Markkinaosuus on laskenut. Yhtiö on dumpannut hieman vanhahtavia puhelinmallejaan markkinoille ja pilannut tuloksensa. Osakekurssi on laskenut. Omistajat eivät ole tyytyväisiä.
Nurkanvaltaaja Icahn saapuu paikalle ja vaatii yhtiön toimivaa johtoa hoitamaan hommansa, huolehtimaan omistajien varallisuudesta paremmin, toimimaan siten, että yhtiö menestyy kamppailussa Nokiaa ja muita kilpailijoitaan vastaan. Tehostaakseen sanomaansa Icahn vaatii hallituspaikkaa voidakseen vaikuttaa yhtiön liiketoimintaratkaisuihin.
Omistaja on siis valmis tulemaan yhtiön toimivan johdon aktiiviseksi tueksi, jotta laivan nokka saadaan taas pinnalle. No mitä tekee toimiva ohto, joka on töissä omistajilla – kaikkensa estääkseen omistajaa pääsemästä yhtiön hallintoon.
Asetelma on ajankohtainen. Suomessa pohditaan niitä perusteita, joilla yhtiöitten toimiva johto valitaan. Nokiassa hallitus täydentää itse itseään kuin kastemato. Omistajat hyväksyvät tämän niin kauan kun menee hyvin, mutta kun ei mene, silloin omistajien hommana on ottaa vastuu itselleen ja vaihtaa johto niin halutessaan.
Kirjoitin aiheesta kirjan. Kuvasin Kai Mäkelän toimintaa 1980 -luvun Suomessa. Hän otti suuria riskejä sijoittaessaan rahojaan eri yhtiöihin, jotka eivät menneet hyvin. Hän joutui vastaaviin taisteluihin kuin Icahn Motorolassa. Maailma ei ole muuttunut 20 vuodessa tältä osin lainkaan.
Kohta tulee jälleen aika, jolloin yhtiöitten toimiva johto joutuu vastuuseen toimistaan. Kohta tulee aika aktiivisille yritysvaltaajille, jotka ottavat riskejä myös muiden puolesta. Aika ei kuitenkaan tule hymyilemään tekijämiehille/naisille. Aktiivinen rahanhimo on edelleen syntistä.