Oikeusministeri Tuija Brax pyytää lisärahaa tuomioistuimille, jotta tulevat suuret talousrikosjutut saadaan hoidettua. Hän ottaa esille Wincapitan, joka on edelleen esitutkinnassa. Yhtään syytettä ei ole nostettu vielä, mutta nostetaan ja ilmeisesti aika paljon, koska sitä varten pitää pyytää lisärahaa.
Ministeri hoitaa virkaansa, pyrkii huolehtimaan hallinnonalansa rahoitustarpeesta budjettineuvotteluissa. Hieman kummallista asiassa on, että ministeri perustelee rahantarvetta oikeudenkäynnillä, jota ei ole. Ministerillä, poliittisella toimijalla näyttää olevan enemmän tietoa kuin rikostutkijoilla saati rikoksesta epäillyllä, syyttäjät ovat päättäneet nostaa syytteitä, ja paljon.
Tämä kertoo suomalaisesta rikosprosessijärjestelmästä tällaisissa suurissa, mediaa kiinnostavissa jutuissa, niitä ohjataan poliittisesti, vaikka tuomioistuinlaitoksen syyttäjälaitos mukaan lukien tulisi olla tällaisen poliittisen ohjauksen ulottumattomissa. Menettelyiden lopputulos on myös selvillä. Ongelma vastaajien ja vähän kaikkien kannalta on, että tuleva näytelmä kestää pitkään ja jumiuttaa tuomioistuinlaitoksen.
Nyt olisi oiva aika nopeasti toteuttaa uusi menetelmä tällaisten juttujen hoitamiseksi. Koska jokainen talousrikosjuttuihin perehtynyt juristi ymmärtää suurin piirtein tulevan menettelyn loppputuloksen, olisi järkevää sopia tulevista rangaistuksista ilman tarpeetonta oikeudenkäyntinäytelmää.
Näin nykyiset epäillyt, kohta tuomitut, pääsisivät suorittamaan rangaistuksiaan nopeasti niin, että tämä menettely ei tuhoa heidän elämäänsä loputtomasti. Samalla säästetään valtion ja tuomioistuinlaitoksen kuluja ja estetään tuomioistuinten tukkeutuminen. Loputon asian ympärillä pyörivä, epäiltyjen psyykettä rassaava mediajumppa minimoituisi eikä kenenkään oikeusturva kärsisi, sovitut tuomiot voitaisiin vahvistuttaa tuomioistuimilla.
Miten on Tuija, kannattaisiko ryhtyä hommiin?