Viime viikolla poliisi kertoi tutkivansa Antti Jokista epäiltynä raiskauksesta. Mitään ikävämpää mies ei voi lukea lehdestä, mies, joka ohjaa juuri Sofi Oksasen kirjaan perustuvaa leffaa. Voin kuvitella, että Sofi ei läpsytellyt käsiään innosta kuultuaan tästä rikosepäilystä, no kuka läpsytteli, media tietenkin.
Mikä voisi olla makeampi uutinen kuin tällainen, Holyywood-ukko epäiltynä raiskauksesta. Ja poliisi vahvistaa tutkivansa rikosta, poliisi hakee Jokisen mökistään aamutuimaan, ukko vielä edellisen illan bileiden höyryissä, suoraan asemalle, epäiltynä raiskauksesta. Tämä on kuin elokuvista, harvoin poliisilta löytyy tällaista vauhtia tällaisessa asiassa, raiskausrikosta mitenkään vähättelemättä.
Nyt Jokinen todetaan syyttömäksi ja hän ei ole iloinen. Maine mustattu perusteettoman rikosepäilyn perusteella, mutta tätä mustaamista kesti kyllä poikkeuksellisen lyhyen ajan ottaen huomioon, miten tämä poliisijuna yleensä etenee.
Katselin juuri poliisihallituksen selvitystä poliisin esitutkinnasta tekemästä uutisoinnista, joka tapahtui 10 vuotta sitten. Poliisi paljasti medialle tutkivansa merkittävää talousrikosta tilanteessa, jossa vastaaja ei ollut vielä saanut vastata, kunhan oli epäiltynä. Asia sai erittäin paljon isomman näkyvyyden kuin Jokisen juttu, Hesari kunnostautui levittämällä juttua etusivulta seuraavalle aukeamalle, suurin piirtein Kekkosen kuoleman kokoinen uutisointi.
Aikaa kului, asiaa käsiteltiin mediassa ja tuomioistuimissa. Käräjäoikeus tuomitsi, hovioikeus tuomitsi, korkein oikeus tuomitsi ja sitten pian tämän jälkeen korkein oikeus totesi, että oppista rallaa, ei se ollutkaan syyllinen, siis kumosi oman tuomionsa.
Mies oli syytön, ei korkeimman oikeuden viimeisen ratkaisun jälkeen, vaan alusta saakka, koska ihminen on syytön, kunnes hänet on lainvoimaisesti tuomittu rikoksesta.
Poliisi selitti, että niin, silloinsen tiedon mukaan kyse oli rikoksesta, niin, mies oli ainoa, joka sanoi ja selitti, ettei kyse voi olla rikoksesta, no kaikki muut olivat toista mieltä ja lopulta nämä kaikki muut olivat väärässä. Kyse oli perusteettomasta rikosepäilystä, joka kesti yli 10 vuotta väitetystä tekoajankohdasta, tarkalleen ottaen 12 vuotta.
No, pitäisikö miestä hyvittää siitä, että poliisin aloitteesta hänet mustamaalattiin järkyttävän pitkäksi aikaa. Poliisin mielestä ei, koska kaikki muutkin olivat yhtä väärässä kuin poliisi, tällä poliisi viittaa tuomioistuimiin, jotka lukivat lakia aivan yhtä pieleen. Siis, kun lähes koko oikeuskoneisto on täysin väärässä, oikeuttaa se erityisen hyvin loukkaamaan toisen kunniaa ja mustamaalaamaan tätä.
Ainoa, joka lopulta tiesi, miten asia on, oli tämä syytön, mutta erittäin pahaksi ja mustaksi maalattu mies. Ehkä se korvaa tämän muiden ymmärtämättömyyden. Onni ei tule muista, se on sinussa, jos vain ymmärrät ja näet sen