Eero Hiltunen peitti kasvonsa saapuessaan oikeuteen, jossa syyttäjä ja tuomarit odottivat herraa tarjoillakseen tälle oikeutta. Herra epäillyllä oli saattueenaan siviilipukuisia herrasmiehiä keskusrikospoliisista, jotka tarjosivat tälle kyydin valtion pirssillä, free of charge.
Eero myönsi tekonsa, piti niitä tahallisina henkirikoksina, mikä hänen näkövinkkelistään tarkoittaa tapon myöntämistä, jolla tavoitellaan määrävuosituomiota, siis sellaista, josta hän pääsee istuttuaan puolet, maksimissaan 7,5 vuotta, mitä ei kuitenkaan tästäkään varmaan annostella, jos tapoksi katsovat.
Onko tässä systeemissä homma sillä lailla, että kuka tahansa voi kiivetä baarin katolle, ottaa hengiltä ketä huvittaa, mennä peltoon odottamaan poliisia, minkä jälkeen voi vetää hupun naamalleen, jotta ei tarvitse kärsiä kameroiden läiskeestä, joka tuntuu niin kurjalta. Vanhemmat, jonka tällaisen kusipään ovat saattaneet maailmaan, lääkitään valtion piikkiin terapiassa, kun tuntuu niin kurjalta. Sattuu niin kovasti, kun poika tappoi nuoren kohta kuolleen poliisinaisen, joka halusi vain suojella muita, estää, ettei kukaan tee toiselle pahaa.
Nuoret voivat kiduttaa kuoliaaksi Elisan ilman, että kukaan joutuu vastuuseen. Tämä vastuuseenjoutumattomuus edesauttaa kuoleman liian varhaista leviämistä. Kun voit tehdä pahaa ilman vastuuta, ryhdyt hakemaan rajaa milloin vastuu toteutuu. Onko vastuun toteutumista se, että tappamalla viettomia ihmisiä, pääsee toviksi vankilaan.
Ennenaikainen eutanasia voisi vaikuttaa hillitsevästi tällaiseen toimintaan. Miksi saa elää, jos ei suo sitä toiselle. Niin, miksi?