Vanhanen kiistää valehdelleensa tapaamisestaan Ruususen kanssa. Kanerva kiistää valehdelleensa ruotsinkieliselle uutistoimittajalle eikä Matikainen ole käyttänyt kuin voimasanoja havuja ylittäessään. Niin ja Hesarin päälliköt ovat epäiltynä törkeästä kunnianloukkauksesta koko porukalla kun kehtasivat vihjailla, että muutama junttikansanedustaja on sovinistisika.
Miksi Kanerva tuhottiin, mutta Vanhanen sen kun suunnittelee tulevaa. Miksi sovinistisika kansanedustajat ovatkin uhreja, vaikka heidän telojensa alle jäi onnettomia naisia, jotka eivät osanneet potkia takaisin?
Medialla ja mediaan suhtautumisella on osansa tässä. Vanhanen on asettunut meedioitten yläpuolelle haastamalla vittuilevan kirjantekijän käräjille. Hän on lyönyt takaisin. Löikö Ike? Olisiko Kanerva edelleen ministeri, jos hän olisi hyökännyt aggressiivisesti Hymyn kimppuun ja puolustanut oikeuttaan yksityisyyteen? Sovinistisioille kävi hyvin kun he hyökkäsivät, niin myös Vanhaselle.
Ike on liian kiltti tapellakseen. Hän on mukava ja yksinäinen ihminen kaiken kansan seassa. Ike on kuin syömishäiriöinen, joka ei psyty saamaan kullikseen, vaikka saisi kuinka paljon. Kansan keskellä ei voi olla niin paljon, että se riittäisi. Ihmiseen ei voi sulautua, vaikka sitä kuinka hinkkaisi. Jokaisen on oltava itsekseen, itsenään.
Kun kaveri ei lyö takaisin, häntä rangaistaan. Ike joutui kokemaan järjettömän höykytyksen, koska hän antoi sen tapahtua. Hän häpesi tekojaan, minkä takia hän piti kuvottavaa häpäisyä ansaittuna. Tälle olisi voitu laittaa myös stoppi, jos median päättäjillä olisi häpyä. Nyt sitä ei ollut. Toimittajien harkintakyky meni yhtä munilleen kuin Iken viestit.
Ihmeellinen tapahtumaketju, josta tunnistaa vain syntipukkisyndrooman. Pukiksi joutui tällä kertaa Kanerva.