Maailmalla tussahti kun amerikkalaiset pankit alkoivat kärsiä luottotappioita asuntolainoistaan. Asuntoluotot ovat pankkien liiketoiminnan peruskauraa. Nyt tämä kaura alkoi mennä lakoon, vaikka taloudessa ei kummemmin tuullut.
Ongelma liittyi luotonottajien maksukykyyn. Pankit lainasivat rahaa kuin säästöpankit 1980 -luvun Suomessa. Rahaa on ja sitä saa, vaikka luottotiedot on ryypätty. Olet siis sub-prime, epäkelpo kaikkeen muuhun kuin lainanottoon.
Mihin hävisi normaali järki pankkitoiminnassa?
Oli taas uuden innovatiivisen sukupolven aika keksiä miten raha alkaa kasvaa jokaisessa puussa jopa siinä mitassa, että puut alkavat polvistua. Miksi tämä oli mahdollista?
Kyse on puhtaasta ahneudesta ja siihen monesti liittyvästä vakavasta tyhmyydestä. Nuori suustaan sukkela MBA keksii, että rahasta saa paremman koron, kun sitä lainaa luottokelvottomille. Tässä kohtaa vanhat säännöt olivat vielä toiminnassa. Sitten tämä koulusta juuri päässyt kaveri unohti, että tällaiset luotot sisältävät yleensä normaalia suuremman riskin. Tämän hän unohti ja alkoi paketoida luottokelvottomuutta valtaviksi myytäviksi paketeiksi, jotka tuottivat enemmän kuin tavallinen laina. Markkinoista tuli kansainväliset.
Nyt näitä pommeja on ympäriinsä kuin maamiinoja eikä ysikään pankkivalvoja osaa muuta kuin pelätä.
Ongelma on niin suuri, että sitä korjataan antamalla pankeille lainaa loputtomasti alle torihintojen. Kun olet riittävän suuri ongelma, et ole enää ongelma. Karavaani kulkee vaan ei hauku kukaan perään.
Maksumoraalia vaaditaan vain maksukyvyttömiltä, pankeista ei niin väliä. Saa nähdä kuinka islantilaisten käy.