Suomen valtion toiminta ihmisoikeusprosesseissa on pääsääntöisesti varsin halpamaista. Valtio puolustaa epärehellisin argumentein selkeitä väärinkäytöksiä, siis sellaisia, jotka ihmisoikeustuomioistuin on aikaisemmassa käytännössään katsonut ihmisoikeussopimusloukkauksiksi.
Tällä kaikkea vastustavalla asenteella voitetaan mahdollisesti muutama juttu pelkästään sen vuoksi, että valittaja ei kykene/jaksa jatkaa menettelyä sen muututtua englanninkieliseksi. Tällöin asian hoitamisessa tarvitaan kielitaitoa ja eritysosaamista myös muuten.
Kun valtio tuomitaan maksuvelvolliseksi, viivyttelee valtio velkojensa maksamista. Valtio on velvollinen maksamaan velkansa tuomioiden tultua lainvoimaisiksi eli kolmen kuukauden kuluttua tuomiosta. Käytännössä valtio maksaa sen maksettavaksi määrätyt korvaukset myöhässä. Ei niin, että maksut tulisivat ihmisoikeustuomioistuimen määräämällä tavalla, vaan kitistäen, kaiken mahdollisen kiusan toteuttamiseksi juttunsa voittaneelle ihmiselle.
Jos joku muu toimisi valtion tavoin, joutuisi hän siitä todelliseen vastuuseen. Valtio halventaa ihmisoikeusprosessia ja sinne valittaneiden ja juttunsa voittaneiden oikeutta viimeiseen saakka.
Tarttis tehrä tällekin jotain.