Minä olen niin vanha kurppa, että muistan, kun Suomi sai aikanaan säännöllisesti pataan Neuvostoliitolta, ja pääasiassa vastenmielisen suurinumeroisesti. Punakone rusikoi suomalaiset miten halusi. Suomalaiset eivät kuuluneet samaan sarjaan suuren ja mahtavan kanssa.
Nyt kaikki on toisin, suomalainen teini veivaa kiekon hämmentyneen venäläismaalivahdin olan yli suurikokoisten pakkien katsoessa vieressä monttu auki. Maailma on kääntynyt päälaelleen. Granlund on eri kategoriassa kuin kiekkoneuvostoliittolaiset.
Joukkueen joukkueena tekemä tulos tekee voitosta suuremman kuin jos se perustuisi muutaman tähden satumaiseen onnistumiseen. Porukalla aikaan saatu on enemmän kuin yhden tekemä, jonka perässä muutama muu pääsee juhlimaan suuruutta, joka on vain harhaa. Maajoukkueen voitto on kaikkien tekemä toisin kuin persujen tulos, joka on Soinin varassa.
Jukka Jalonen on johtanut joukkueen uuteen aikaan, missä NHL starat eivät sanele tahtia, vaan jossa tehdään yhdessä ja huomioidaan kaikki, niin pelaajina kuin ihmisinä. Jalonen on luonut uutta johtajuutta, mutta jotakin outoa kaikessa kuitenkin on.
Jalosen aisaparina on Pasi Nurminen, alkoholisoitunut entinen jääkiekkoilija, joka saapuu maahan kuin paavi, ottaa kontaktin turpeeseen turvallaan, kääntyy selälleen ja paljastaa ihraisen alustansa. Julkisuuteen näkyy vain tämä kaunisteltu kulma hänen osallistumisestaan voiton tekemiseen. Jokainen voi kuvitella, mitä kaikkea on tapahtunut kulisseissa.
Joukkue näytti fiksulta ja seesteiseltä kaikessa juhlahumussa poislukien muutamaa tilastopummia, joista näkyvin oli hampaaton Ossi Väänänen, joka oli esillä ja työnsi itsensä eturiviin kun pelit olivat ohi, peleissä hän ei suuremmin loistanut. Miehen käytös osoittaa suurta pienuutta, kännissä sekoilu ja shown varastaminen on öykkäröintiä, joka vie paljon siitä tasapainoisuuden voimasta, jolla mestaruus saatiin. Mestaruus tuli Väänäsestä huolimatta.
Joukkueessa oli poikkeuksellisen paksu johto enkä tällä tarkoita yksin Jutilaa. En tiedä minkä vuoksi joukkue tarvitsee johtajaa, general manageria ja useita muita pienempiä viskaaleita, mutta jos ne ovat välttämättömiä menestykselle, niin sitten on.
Ulkopuolisesta näyttää, että joukkue ja johto ovat hiukan eri puuta, joukkueessa ollaan nuoria ja notkeita, yhtä puuta iloisia ja päättäväisiä, johdossa, pulskia ja mykkiä, kaikki enemmän tai vähemmän pöhöttyneitä joko kaljalta tulossa tai juuri menossa. Voi olla että kyse on näköharhasta, mutta pääasia, että homma hoituu,
Onnea koko joukkueelle!