Rikoslain 36 luvun 5 §:ssä säädetään luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistöstä seraavaa: Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa
1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai
2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta
ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että henkilöllä on olemassa luottamusasema, jossa hän vastaa jonkun toisen taloudellisista tai oikeudellisista asioista. Tällainen tehtävä on esimerkiksi yhtiön tai säätiön hallituksen jäsenelle tai toimistusjohtajalla, joka on valittu huolehtimaan yhtiön/säätiön toiminnasta.
Se, mihin hallituksen jäsenellä tai toimitusjohtajalla on oikeus, riippuu laista ja yhtiön/säätiön yhtiöjärjestyksestä/säännöistä, jotka rajaavat hallituksen ja toimitusjohtajan toimivaltaa. Yhtiöllä ja säätiöllä on olemassa jokin tarkoitus, jota varten ne ovat olemassa ja joka oikeuttaa ne esimerkiksi erilaisiin etuihin, mm. verovapauksiin säätiöiden tapauksessa.
Patentti- ja rekisterihallituksen linjavastaava Olli Koikkalainen katsoo, että Matti Vanhaselle tukea antanut nuorisosäätiö olisi rikkonut omia sääntöjään tukea antaessaan. Tuen antamisella Matti Vanhasen kampanjaan, heikennettiin säätiön taloudellista asemaa täsmälleen tuen määräisesti. Henkilöt, jotka osallistuivat tuen antamiseen joko tekemällä sitä koskevan päätöksen tai hyväksymällä sen muuten, ovat lähellä syyllistymistä luottamusaseman väärinkäyttöön. Jos säätiö on myöntänyt vaalitukea säätiön omalle hallituksen jäsenelle, on tilanne vielä asiattomampi. Tällöin lähestytään jo mahdollisesti myös muita tunnusmerkistöjä.
Suomessa ollaan aika arggessiivisia erilaiseen taloudelliseen rikollisuuteen liittyen. On varsin omituista, että rikoslain säännöksien annetaan olla rauhassa, kun taloudelliset väärinkäytökset liittyvät poliittisen toiminnan rahoittamiseen, vaikka tunnusmerkistöt täyttyvät niin, että napsahtaa. Pikkuisen haisee siltä, että laki ei ole kaikille aivan sama. Pankkikriisin aikana poliitikoilla oli kiivas tarve saada ihmisiä ristille, jos oli sattunut olemaan säästöpankkien asiakas. Olisiko nyt aika tutkia poliitikkojen vastuu.