Ihmisoikeustuomioistuin antoi tänään tuomionsa jutussa Huohvanainen v. Suomi. Jutussa oli kyse ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan tulkinnasta. Poliisi ampui haulikolla Kirkkonummella piiritystilanteessa piiritettynä ollutta henkilöä päähän kuuden metrin etäisyydeltä. Osuman saanut kuoli.
Ihmisoikeussopimuksen alkuperäinen teksti salli tappamisen tuomioistuimen päätöksellä: ”Jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa. Keneltäkään ei saa riistää hänen elämäänsä tahallisesti, paitsi tuomioistuimen päätöksen
täytäntöönpanemiseksi silloin, kun hänet on tuomittu rikoksesta, josta
laissa määrätään tällainen rangaistus.”
Nykyään tämä artikla on muutettu lisäpöytäkirjalla, jolla kuolemanrangaistus kielletään. Tappaminen on edelleen sallittua tilanteessa, jossa mitään muuta keinoa ei ole toisten suojelemiseksi. Valtiolla on itse asiassa positiivinen, aktiivinen toimintavelvoite tällaisissa tilanteissa. Mikäli henkilö osoittaa vakavan uhan kohdistuvan henkeen, tulee valtion ryhtyä tarvittaviin toimiin hengen suojelemiseksi.
Tästä oli kyse myös Huohvanaisen tapauksessa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että poliisit olivat toimineet oikein ampuessaan piiritettyä päähän panssariauton suojasta. Tämän lisäksi ihmisoikeustuomioistumen mielestä asia oli selvitetty Suomessa riittävällä tarkkuudella, jotta epäselvyyttä voimankäytön oikeutuksesta ei jäänyt.
There is no God – no Law, and the life expires anyway