Meillä on rikoslaissa säädös kansanedustajien lahjomisesta, joka kuuluu seuraavasti:
Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
ja lupaa toimia edun vuoksi edustajantoimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Kepun ja mahdollisesti joidenkin muiden puolueiden vaalirahan keruu on ollut aktiivista ja aggressiivista. Edellä kuvatun tunnusmerkistön alkulauseet näyttävät täyttyvän aika monen hemmon osalta. Tunnusmerkistöön on kuitenkin tehty tiukka mutka sen loppupäässä.
Lahjan edustamisen pitäisi johtaa toimintaan lahjanantajan intressissä jossakin eduskunnassa käsiteltävässä asiassa. Pelkästään se, että muutama liikemies lupaa rahaa saadakseen pitkän pojan pääministeriksi, ei täytä rikosta ottajan eikä antajan puolelta. Lahjan edustaminen pitää johtaa aktiiviseen antajien intressien edustamiseen eduskunnassa. Riittääkö tässä se, että hankkii arvonimiä, kehuu toisen liikepaikkahankintoja tai kannattaa kaupunginhallituksessa ja valtuustossa sopivia kaavamuutoksia, jää oikeuskäytännön varaan.
Jos laintulkinnassa näiden poliittisten suhmurointien, vallan ytimen harmaan alueen rajojen koetteluiden osalta noudatettaisiin talousrikosjutuissa hyväksyttyä professori Lahden kehittämää tulkintaa, jonka mukaan kaikki epäilyttävä on rikollista, johtaisi se oman siirtolan perustamiseen poliitikoille. Näin ei kuitenkaan tule käymään, koska politiikka on lain yläpuolella. Poliittinen vastuu realisoituu pikkuhiljaa, ellei kaikilla suurilla puolueilla ole sama vamma kuin kepulla.
Jos näin on, Timo Soinista tulee todellinen vallankäyttäjä seuraavien vaalien jälkeen.